Luova tuho väijyy ay-liikettä

Työmarkkinaneuvotteluilla on taipumus kiristyä suhdannenousun lopulla. Parantunut työllisyys ja yritysjohtajille jaetut muhkeat osingot herättävät ammattiliittojohtajat vaatimaan jäsenilleen osuutta nousukauden hedelmistä.

Näin on käynyt nytkin.

Ehkä Elinkeinoelämän Keskusliitossakin into päästä eroon tupo-järjestelmästä oli niin suuri, ettei malttia riittänyt laskusuhdanteen odottamiselle.

Tämä tarjosi yksityisen sektorin toimihenkilöjärjestöille tilaisuuden käydä kilpailua jäsenistä työmarkkinakonfliktin avulla. Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinne sai pelipaikan. Ylempien toimihenkilöiden YTN vielä tunnustelee, riittäisikö jäsenissä puhtia työtaisteluihin.

Kun valtiovarainministerin Jyrki Kataisen johtama Kokoomus "työväen presidentti" Sauli Niinistön vaalikampanjan hengessä tuli luvanneeksi hoitoalan koulutetuille naisille kuun taivaalta, olivat vilkkaan työmarkkinasyksyn ainekset kasassa.

Kun vilkas työmarkkinasyksy on ohi, taustalla vaikuttava pitkän aikavälin trendi vaikuttaa edelleen. Sen kuvaamiseen poimin käsiteapua itävaltalaiselta taloustieteilijältä Joseph Schumpeteriltä.

Vuonna 1942 julkaisemassaan kirjassa Schumpeter esitti, että "luova tuho" on olennainen osa markkinataloutta. Se puhdistaa markkinat niistä toimijoista, jotka eivät ymmärrä luopua vanhentuneista toimintatavoistaan.

Onko länsimainen ammattiyhdistysliike jo niin integroitunut markkinamekanismiin, että sen analyysiin voi käyttää Schumpeterin termiä?

OECD-maissa ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärä on laskenut trendinomaisesti pari vuosikymmentä. USA:n ja Ranskan yksityissektorilla järjestäytyneitä on enää alle 10 prosenttia. Englannissa, Espanjassa, Hollannissa ja Italiassa pudotusta on ollut kymmenkunta prosenttiyksikköä. Koko EU:ssa yksi viidestä yksityissektorin palkansaajasta on enää järjestäytynyt.

Poikkeuksia kehityksessä ovat olleet Ruotsi, Tanska, Suomi ja Belgia. Kaikki siksi, että työttömyyskassat on kytketty osaksi ay-liikettä joko virallisesti tai vähintään palkansaajien mielissä.

Merkittävin seuraus niin EU-15 maissa kuin Pohjois-Amerikassa on ollut kutistuvien liittojen sulauttaminen yhteen. Yrityksillä on tapana reagoida samoin luovaan tuhoon.

Suuret syövät pienet, vaikka prosessia kuvataan kauniimmilta tuntuvin ilmaisuin: fuusioituminen, yhteistoiminta tai uudelleenjärjestely. Suomessa on ammattiliittoja jäsenmäärien laskun seurauksena yhdistelty jo pari vuosikymmentä. Tuorein esimerkki on menossa oleva hanke rakentaa suuri teollisuuden työntekijöiden yhteisliitto.

Toki teollistuneiden maiden ay-liike on kokenut yhden syvän laskukauden aiemminkin, 30-luvun laman ja äärioikeistolaisuuden nousun seurauksena. Järjestäytymisasteen nousun käynnistämiseksi tarvittiin maailmansota, sen jälkeinen noususuhdanne, kansainvälistyneen maailmantalouden tuottamien pääomien tehostunut käyttö ja kylmä sota.

Näin maailman vauraassa osassa syntyi edellytykset luoda sosiaalivaltio ja palkansaajien pääosan kattavat sopimusjärjestelmät. Esimerkiksi Saksassa, jossa kaikkien palkansaajien järjestäytymisaste on 20 prosentin luokkaa, työehtosopimukset kattavat yli 90 prosenttia julkisen sektorin ja 75 prosenttia yli 100 hengen yksityisen sektorin työpaikoista.

Länsimaissa perinteisen ay-liikkeen ydinjoukot ovat saavuttaneet aineellisen vaurauden, jota ei puoli vuosisataa sitten osattu edes kuvitella. Palkat ovat kohtuulliset, työsuhde suhteellisen varma ja sosiaaliset edut turvatut.

Ay-järjestöjen tehtäväksi on jäänyt yritys pitää ennallaan palkkatyöläisten hyvinvoivan enemmistön tulosuhteet. Siitähän Suomessakin tämän työmarkkinakierroksen rajuimmassa yhteenotossa pääasiassa on kysymys.

Hallitus jakoi hieman rahaa kunnille vaalilupausten lunastamiseksi. Hallitus väitti rahan olleen tarkoitettu koulutettujen naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen. Toisin kävi. Kuntasektorin työmarkkinajärjestöt osoittivat kaapin paikan jakamalla rahat kaikille ammattiryhmille. Ne varjelivat vanhan järjestelmän muuttumattomuutta.

Tämä oli tärkein syy Tehyn jättämään työtaistelu-uhkaan. Taistelumenetelmien valinnassa oli jo luovuuttakin mukana.

Jos "luova tuho" koskee yritysten ohella myös ay-liikettä, kuten näyttää, tulee tilaa jollekin uudelle.

Näkyvissä oleva kehitys on ay-liikkeen rippeiden sulautuminen entistä tiiviimmäksi osaksi yritysten ja valtion kansallisen kilpailukyvyn politiikkaa.

Suurissa EU -maissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa tämä on käytännössä tapahtunut siten, että ammattiliitot ovat keskittyneet hoitamaan yritysneuvostovaaleja tavoitteenaan saada mahdollisimman moni liiton asettama ehdokas valituksi.

Valtiot. tri Kimmo Kevätsalo

Kimmo Kevätsalo on valtiotieteen tohtori, joka toimii muun muassa globaaliksi laajenevan Wageindicator -projektin tutkijana. Kevätsalon uusin kirja "Työ Intiassa, Etelä-Afrikassa, EU:ssa ja Suomessa" ilmestyy marraskuun puolivälissä.