Tarvitaanko Suomessa yrittäjiä?

Suomiareena -keskustelu 19.7. Pori

Keskustelun puheenjohtajana toimi johtaja Arto Ojala Elinkeinoelämän Keskusliitosta. Hän oli keskustelun juoksuttamiseksi tehnyt etukäteen kysymyslistan. Alla tiivistelmä kysymyksistä sekä keskustelun tausta-aineistoksi keräämiäni tietoja ja tekemiäni muistiin merkintöjä.

0. Esittely yrityksestä

Ryhdyin yrittäjäksi tavoitteena tehdä itsenäisesti, suurten organisaatioiden byrokratiasta ja hierarkiasta riippumattomana tutkimusta, koulutusta, kehityshankkeita ja julkaisuja. Tutkijauran kannalta ratkaisu oli huono. Mikään taho ei arvosta korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten ulkopuolelle toimivaa tutkijaa. Tutkijalle ratkaisu oli hedelmällinen. Vasta yrittäjänä pääsin sisältä päin tutustumaan yrittämiseen, yrittäjien näkemyksiin ja sain mm. idean hiukan selvittää yritystoiminnan mahdollisuuksia Suomessa ja maailmalla. Nyt olen kuitenkin päättänyt tehdä viimeisen kunnianhimoisen jakson elämässäni nimenomaan tutkijana.

Haave on ollut sama kuin monella muullakin yrittäjällä ja palkansaajalla: päästä taloudellisesti niin riippumattomaksi että voi tehdä "työnä" juuri sitä mitä haluaa ja pitää tärkeänä, tehdä sitä silloin kun haluaa, niin paljon kuin haluaa, eikä tarvitse käskeä tai valvoa ketään eikä olla kenenkään käskettävänä ja valvomana. Se haave on toteutunut.

1. Onko otsikon kysymys väärin asetettu?

Ojala lainaa hallitusohjelmaa, jossa todetaan, että 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunta on osaamista korostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen. "Onnistuminen työllisyystavoitteissa (100 000 uutta työpaikkaa hallituskaudella ja 75 %:n työllisyysaste vuoteen 2010 mennessä) edellyttää yrittäjyyden edellytysten parantamista."

Käytettävissä olevat tilastotiedot viittaavat siihen, että yrittäjien määrä saattaa olla ainakin nyt suhdannenousun aikana kasvussa. Uusia yrityksiä perustavat todennäköisesti erityisesti maahanmuuttajat. Ilman maahanmuuttajien määrän kasvattamista ei hallituksen asettamaa työllisyysastetavoitetta voida saavuttaa, ellei selvästi valita toisenlaista työllisyyspolitiikan vaihtoehtoa.

Toinen vaihtoehto olisi kiihdyttää työajan lyhentämistä. Työnantajat ovatkin tehneet tässä suhteessa varmaan parhaansa lisäämällä osa-aikatyön määrää ja pitämällä irtisanomiskynnyksen matalana mm. määräaikaisilla työsuhteilla.

Tarkentavia tilastotietoja ja niiden tulkintaa:

Käytän vain vuositason tietoja, koska kuukausi- ja neljännesvuositiedoissa on niin suuria satunnaisvaihteluja, ettei niiden perusteella kannata tehdä päätelmiä muiden kuin ehkä poliitikkojen ja heitä avustavien virkamiesten.

Osa-aikatyötä tekevien osuus työllisistä on kasvanut 15 vuodessa noin 50 % ja on nyt jo ilmeisesti yli 14 % kaikista työllisistä sekä neljännes kauppa-, majoitus- ja ravintolatoiminnan sektorilla. Erityisesti naiset ovat myös lyhentäneet vuosityöaikaansa pitämällä vapaapäiviä ja käyttämällä oikeutta sairauspäiviin miehiä enemmän. Vuodessa tehtyjen työtuntien määrä onkin palkansaajaa kohti laskettuna vähentynyt 10 vuodessa viitisen prosenttia. Vuonna 2004 se oli 1605 tuntia. Tarkkoja tietoja ei ole saatavilla, koska tilastointijärjestelmä muuttui vuonna 2000 ja tilastointi laahaa pari vuotta jäljessä. Nämä pääasiassa työnantajien päätöksellä toteutetut työajan lyhentämiset eivät ole kuitenkaan riittäneet parantamaan työllisyysastetta, joka on edelleen alle vuoden 1991 tason. Työajan lyhentämispolitiikan tärkein jarru ovat yksityissektorin perinteisten toimialojen ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät, jotka ilmeisesti haluavat tehdä tai tuntevat joutuvansa tekemään muita pitempiä työviikkoja. Kun kaikkien palkansaajien keskimääräinen normaali viikkotyöaika on 37 tuntia on se mainittujen toimialojen ylemmillä toimihenkilöillä 38-42 tuntia ja yrittäjillä 39-54 tuntia.

Vuodesta 2003-2005 työllisten määrä kasvoi 36 000 hengellä. Osa-aikatyöllisten määrä kasvoi 23 000 henkeä ja määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevien 10 000. Yrittäjien määrä laski 4000 henkeä, mutta ammatissa toimivien yrittäjäperheenjäsenten määrä kasvoi 3000 henkeä. Tämä saattaa olla merkki siitä siihen, että maahan on tullut uusia yrittäjiä sellaisista maista, joissa on vahva perheyrittämisen perinne kuten Kaakkois-Aasiasta,

Jo nämä tiedot herättävät joukon kysymyksiä työelämän tutkijan mielessä. 1) Jos 90 % lisätyösuhteista on osa-aikaisia tai määräaikaisia, tapahtuuko tämän suhdannenousun työllisyyden kasvu jo lähes kokonaan heikentämällä työsuhteita? 2) Perustuuko työllisyyden kasvu lähes yksinomaan siihen, että maahanmuuttajilla ei ole sellaista kulttuuria ja osaamista, jonka varassa he osaisivat palkansaajina tai yrittäjinä vaatia samoja oikeuksia kuin alkuperältään suomalaiset. (Tilastojen tarkempi tutkiminen viittaa tähän: esimerkiksi jonkin aikaa trendinomaisessa laskussa ollut palkansaajien määrä kääntyi kasvuun maatalouden toimialalla, kasvua 3000 henkeä, koko kasvu osa-aikatyöllisiä; sama ilmiö hiukan lievempänä näkyi kauppa- ja ravintolasektorilla; työvoiman määrä kasvoi 14 000 henkeä, joista 10 000 osa-aikaisia), 3) Perustuko työllisyysasteen nousu ja siihen mahdollisesti liittyvä yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrän kasvu kokonaan tai lähes yksinomaan maahanmuuttajiin? 4) Jos perustuu, mitä seurauksia siitä on suomalaiselle työelämälle, erityisesti sen huono-osaisimmalle puoliskolle?

Todennäköistä on, että hallitusohjelman sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskeva tavoite ei toteudu suomalaissyntyisten kansalaisten osalta. Työehtojen dumppaaminen Suomessa sen sijaa lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta Suomen ja sen lähialueiden välillä. Se tekee tilaa maahanmuuttajille ja näin kasvaa ehkä myös yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä. Yrittäjien määrä kasvaa myös, jos suuret yritykset siirtävät toimintoja ulkomaille suuryhtiöiden ja mm. Nokian alihankkijoiden tapaan. Työllisyysasteen nousu riippuu tässä vaihtoehdossa kuitenkin aika paljon siitä, mistä päin maailmaa maahanmuuttajat tulevat ja tulevatko he perheineen vai yksin.

2. Kevätsalon väite, että yrittäjätoiminta menettää merkitystään kapitalismin kehittyessä (HeSa 16.2.2006).

Professori Jaakko Kianderin selvityksen mukaan maatalouden ulkopuolella olevien yrittäjien osuus oli Suomea pienempi Suomea vauraammissa maissa kuten USA:ssa, Norjassa, Sveitsissä, Tanskassa, Ruotsissa ja Japanissa. Vastaavasti yrittäjien osuus oli suurempi Suomea köyhemmissä maissa, esimerkiksi Puolassa, Unkarissa, Tsekissä, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Kreikassa ja Meksikossa
( Kianderin raportti osoitteessa www.vatt.fi/julkaisut/keskustelualoite.asp?id=563 ).

Suomen osalta voidaan esittää vastaava kehitys bkt:n ja yrittäjyyden yhteydestä
Suomen työvoiman rakenne ammattiaseman mukaan 1950, 1989 ja 2005
(1000 henkeä tai % työllisestä työvoimasta)

Suomessa yrittäjien osuus työvoimasta on laskenut 55 vuodessa 42 prosentista 12 prosenttiin. Voimakkainta yrittäjien määrän väheneminen on ollut perinteisimmällä toimialalla, maataloudessa. Myös teollisuudessa yrittäjien määrä on pudonnut kolmannekseen ja työvoimaosuus 1 prosenttiin. Kaupan yrittäjien määrä kasvoi 1950-1970 -luvuilla, vakiintui 1980-luvulla ja alkoi laskea 1990-luvun puolivälissä. Myös yrittäjäperheenjäsenten määrä on pudonnut 12 000 henkeä. Kuten edellä on todettu, määrä on kasvanut 3000 henkeä vuosina 2003-2005. Ei ole kunnollisia tietoja, joiden perusteella voisi selittää tätä trendin muutosta. Taustalla voi olla maahanmuuttajayrittäjien määrän kasvu, muta ehkä myös sukupolvenvaihdoksen lähestyminen yrittäjäperheissä.

Trendinomaisesti ts. yli lyhyen aikavälin suhdannevaihteluiden yrittäjien määrä on kasvanut palvelujen ja rakentamisen toimialoilla. Lainaan näitä koskien pätkän Metallitekniikka-lehdessä julkaistua kolumniani "Luokalle jääneistä paras":

" Pääosa suomalaisista pk-yrityksistä on samassa tilanteessa. Ne toimivat muuttotappiokunnissa, ikääntyvän ja perinteisiin sitoutuneen väestön ympäröimänä, riskejä kaihtavien rahoittajien armoilla. Kertomani tapaus palautuu kirkkaana mieleeni, kun pohdiskelen yrittäjyyden merkitystä ansiotyön tulevaisuuden osana.

Näissäkin kunnissa yrittäjien määrä vähenee perinteisillä toimialoilla kuten teollisuudessa ja kaupassa. Ja tietysti maataloudessa. Muutama matkailualan tai kunnan ulkoistaman vanhusten hoivatyön uusi yrittäjä ei tunnelmaa muuta. On saavutus, jos näissä oloissa kykenee olemaan "luokalle jääneistä paras".
Muuttovoittokunnissa tilanne on hieman erilainen. Aloittavia yrittäjiä on niissäkin vähän; pääasiassa kasvualoilla, kuten henkilökohtaisissa palveluissa. Yrittäjän ykkösmotiivi on hankkia itselle ja perheelle turvattu toimeentulo palkkatyötä itsenäisemmin työskennellen ja hieman paremmin tuloin kuin näillä matalapalkka-aloilla. Ani harva yrittäjistä tavoittelee kasvua. Vielä harvinaisempaa on kasvu-uran löytäminen. Professori Erkko Aution johtaman tutkimisryhmän julkistamien tuoreiden tulosten mukaan nk. kasvuyrittäjien osuus Suomessa on yli 30 maan vertailussa alhaisimpia, vaikka yrittäjien osuus on korkeampi kuin muissa yhtä vauraissa maissa.

Ihmekös tuo! Vasta puoli vuosisataa sitten elettiin vielä maatalousyhteiskunnassa. Palkkatyöyhteiskuntaan siirryttiin suurten teollisuusyritysten ja julkisen sektorin laajenemisen vetämänä. Paikalliset markkinat ovat pienet ja niilläkin suuret monikansalliset yritykset poimivat herkut päältä.

Esimerkiksi vuonna 2003 terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen toimialalla oli Suomessa 14 239 yritystä. Niiden palveluksessa oli yhteensä 29 140 henkeä. Kiinteistöalan palveluyrityksiä oli 10 719, henkilökuntaa 23 088.

Näiden yrittäjätoiminnan tyypillisten kasvualojen yritysten keskikoko on hieman yli 2 palkansaajaa. Niiden yksi merkittävimmistä kilpailijoista on ISS-palvelut. Henkilöstöä sillä oli samana vuonna Suomessa 6 772. Vuonna 2004 henkilöstön määrä lähes kaksinkertaistui. Yhtiö osti mm. Engel -yhtymän ja teki yhteistyösopimuksen VR:n kanssa.

ISS-konserni toimii 44 maassa. Kaikkiaan henkilöstöä on yli 290 000. Vuoden 1998 jälkeen se on hankkinut omistukseensa yli 350 yritystä ja lisännyt palveluksessaan olevan henkilöstön määrä yli 200 000 hengellä.

Siinä on ääriesimerkkiin pelkistettynä uusien suomalaisyrittäjien kilpailutilanne. Jos on "luokalle jääneistä" paras, työllistää itsensä ja ehkä muutaman muun, kunnes eläkeputki tulee pelastajaksi. Tärkeä strategia yrittäjälle on päästä niiden joukkoon, jotka ISS-konsernin kaltaiset jätit ostavat.

Vetoapua koko maan työllisyyteen nämä pienyritykset eivät tarjoa. ISS -konsernissakin palkansaajan työsuhde on turvattomampi kuin kunnissa, joiden palveluksia se on ottanut hoitaakseen. Sen sijaan se kylläkin toimii niin, että kykenee jopa palvelustensa vientiin. (koko artikkeli löytyy yrityksen nettisivuilta www.kayttotieto.fi painikkeen "Aiemmin julkaistuja artikkeleita" takaa.

Kun keskustelun otsikko on "Tarvitaanko Suomessa yrittäjiä?, vastaus on ensinnäkin, että tilastojen mukaan vuosi vuodelta vähemmän. On tietysti syytä kysyä, mihin asti yrittäjien työvoimaosuuden supistuminen voi jatkua . Norjassa on maatalouden ulkopuolisten yrittäjien osuus puolet Suomen tasosta. USA:ssa, Tanskassa ja Ranskassa se on noin 2/3. Japani, Hollanti, Kanada, Ruotsi ja Saksa ovat Suomen kanssa suurin piirtein samalla tasolla.

Olemme kirjassamme "Työelämän valttikortit" käyneet läpi myös professori Erkko Aution ja hänen työryhmänsä kasvuyrittäjyysraportin ja osoittaneet, miten heikolla pohjalla sen päätelmät ovat.

Ehkä optimi on jossakin nykytasolla. Jos tätä optimia keinotekoisesti yritetään muuttaa lisäämällä verohelpotuksia tai tukiaisia yritystoiminnalle, kilpailu vääristyy. Jos tukiaisiin ja verohelpotuksiin suunnatut rahat otetaan pois hyvinvointivaltion kehittämisresursseista, julkisella sektorilla on vähemmän varaa ostaa palveluja sosiaali- ja terveyspalvelujen yrityksiltä. Silloin laskee hyvinvointipalvelujen tarjonta ainakin väestön pienituloisimmalle osalle. Tämä vähentää toimialan työllisyyttä ja yrittäjien määrää. Tietysti vaikuttavat myös suurituloisen väestönosan vauraus ja arvostukset. Emme tiedä, mihin varoja sijoitetaan, jos sosiaali- ja terveyspalvelut muuttuvat markkinahintaisiksi. Ehkä yksilöllisiin sairausvakuutuksiin ja työvoimakustannuksiltaan Suomea halvempien maiden terveyskylpylöihin.

Luonnollisesti yrittäjien määrä alkaa kasvaa, jos kannattavat keskisuuret ja suuret yritykset siirtävät toimintojaan ulkomaille tai ulkoistavat niitä alihankkijoille. Voikkaan kaupunki ja muut metsäteollisuuden suuryrityspaikkakunnasta tulevat olemaan pienimuotoisia laboratorioita siitä, mitä on odotettavissa globalisaation edetessä. Yrittäjien määrä alueella todennäköisesti kasvaa, mutta vauraus ei. Voi olla, että metsäteollisuuden suurten yksiköiden alasajo eri puolilla maata on muutenkin lisännyt yrittäjien määrää samalla kun paikkakunnan vauraus on laskenut. Tämä ei ole tutkimustulos, vain tutkimusta kaipaava hypoteesi.

Johtamismenetelmien ja työvoiman rakenteen muutos eli tulosvastuun hajauttaminen, yritysten tuloksen tarkastelujaksojen lyhentäminen ja määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen ovat lisänneet ns. yrittäjämäistä palkkatyötä. Siitä enemmän osoitteesta www.kayttotieto.fi sivuilta artikkelit löytyvistä teksteistä.

3. EVAn mielipidemittauksessa valtaosa kansalaisista on ollut täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä "mikäli maassamme suhtauduttaisiin myönteisemmin yrittämiseen, siitä hyötyisi koko yhteiskunta".

Sinänsä tällaisten mielipidemittausten perusteella on uskaliasta tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä. Kysymykset on asetettu niin, että vastausten perusjakauma on ennustettavissa. Arto Ojala on poiminut johdantopuheenvuoroonsa vastausjakauman vuodelta 2002, jolloin samaa mieltä olevien osuus oli 77 %. Kiinnostavaksi ja hieman enemmän tietoa antavaksi mittaus muuttuu, jos päästään vertaamaan vastauksia suhteessa aikaan. EVAn mittaukset tekevät tämän mahdolliseksi, koska sama kysymys on toistettu kahden vuoden välein pari vuosikymmentä. Tulosten perusteella voidaan esittää muutamia kiinnostavia kysymyksiä

• Miksi väitteen kanssa samaa mieltä olevien osuus oli vuonna 2004 alhaisin (74 %) koko ajanjaksolla?
• Miksi luku oli korkein juuri ennen lamaa vuonna1992 (85 %), josta lähtien se on trendinomaisesti laskenut?

Yksi mahdollinen tulkinta on, että 1980-luvulla kehittynyt kasinotalous ja sen ajatusmalleja voimakkaasti tukenut joukkotiedotus olivat luoneet kansalaisten asenteet poikkeuksellisen suopeiksi yritystoiminalle. Lama 1990-luvun alussa tuotti hieman epäilyksiä yrittäjyyttä kohtaan. Nämä epäilykset vahvistuivat, kun joukkotiedotus joutuikin kertomaan koko 1990-luvun mittavista työvoiman vähennyksistä tai toimintojen siirtämisestä ulkomaille. Tällaiseen kyselyyn vastaava kansalainen tuskin tekee mielessään eroa yrittäjätoiminnan ja yritystoiminnan välillä.

Mielipideilmasto on kuitenkin kaiken kaikkiaan yritystoiminnalle edelleen erittäin suopea.

4.Hallituksen teot

Ojalan esittämä hallituksen yrittäjyyspolitiikkaohjelman johtajan Markus Sovalan pitkä lista hallituksen yrittäjyyden hyväksi tekemistä toimista saa kriittisen tutkijan pohtimaan, kuka näistä hallituksen toimenpiteistä hyötyy. Tutkimusta kaipaavia hypoteesejani ovat, että

• listan alussa olevista verouudistuksista hyötyvät eniten hyvätuloiset ja varakkaat palkansaajat, yrittäjät, omistajat ja eläkeläiset; lisäraha taitaa pääasiassa siirtyä kartuttamaan erilaisia rahastoja, jotka eivät tue yrittäjätoimintaa, vaan sijoittavat suuryrityksiin
• muut toimenpiteet hyödyttävät yrittäjiä ja ehkä myös lisäävät yrittäjyyden houkuttelevuutta; niiden heijastusvaikutukset ovat pulmallisempi juttu; esimerkiksi starttirahan laajentaminen vääristää kilpailua ja heikentää asemansa vakiinnuttaneiden yrittäjien asemaa

5. Ojalan tekemä puutelista tekemättömistä toimista

saa aikaan vain kommentin: Joo-o. Paljon on vielä tekemättä ja etujärjestöissä on työvoimaa, joka tarvittaessa lisää listan loppuun uusia asioita.

6. Tarvitaanko yrittäjyyden politiikkaohjelmia?

Kyllä kai, jos ei mitään parempaa tekemistä keksitä. Yrittäjät sinänsä ovat jo aika suuri äänestäjäryhmä, jonka äänistä pääasiassa kilpailevat Kepu ja Kokoomus. Politiikkaohjelmien perustarkoitus lienee kosiskella äänestäjiä. Yrittäjyyden politiikkaohjelma nojaa kansalaisten keskuudessa oleviin virheellisiin näkemyksiin yrittäjyydestä, ennen muuta siihen oletukseen, että yrittäjätoiminnan kasvulla olisi joku suora vaikutus työllisyyteen tai vaurauden kasvuun. Kun pääosa kansalaisista on saatu uskomaan näihin virheellisiin olettamuksiin, kaikkien puolueiden on yritettävä näyttää yrittäjäystävällisiltä. Niinpä valtio käyttää rahaa yrittäjyyden politiikkaohjelmiin oli niistä hyötyä tai ei.

7. Suomalaisten ja ulkomaalaisten laiskuus yrittäjinä?

Jos Suomessa halutaan yrittäjien määrää kasvattaa oikein kunnolla, kannattaa panostaa erityisesti sellaisen siirtolaisuuden tukemiseen, jonka lähtömaassa palkkatyön ja yrittämisen olosuhteet ovat ratkaisevasti ankarammat kuin Suomessa. Itä- ja etelärajan takana on jo paljon potentiaalia, mutta vielä enemmän sitä on Kaakkois-Aasian väkirikkaissa maissa. Jo nyt ovat näistä maista tulleet maahanmuuttajat ottaneet hallintaansa pienimuotoisen ravintolatoiminnan suuremmissa kaupungeissa.

Käyn parturissa, jossa suomalaiset vuokratuoliyrittäjät ovat yksi toisensa jälkeen vaihtuneet maahanmuuttajiin. Vain tuolien omistajayrittäjä on suomalainen. Yrittäjien määrä on kasvanut. Sitä en tiedä, ovatko aiemmin parturissa työskennelleet parturi-kampaajat siirtyneet työttömyyskortistoon ja/tai kotityöhön. Parturien ohella kasvavia maahanmuuttajayrittäjyyden kohteita ovat naisyrittäjyyden toimialat kuten hoiva- ja hoitotyöpalvelut, julkisten tilojen siivous, kotityöpalvelut, kahvila- ja ravintolatoiminta, ehkä myös seksipalvelut. Pelkästään näille aloille houkuteltavilla maahanmuuttajayrittäjillä varmistettaisiin yrittäjien määrän pysyminen nykyisellä tasolla tai jopa kasvaminen.

8.Kohteleeko verotus väärin yrittäjää

Totta kai. Kaikkiahan se kohtelee väärin, jos mielipiteitä kysytään.

Ovatko yrittämisen riski ja siitä saatava korvaus väärässä suhteessa toisiinsa?

Jotkut ajattelevat, että korvaus on liian pieni ja toiset että se on liian suuri. Lähes kaikkien mielestä suhde on väärä.

9. Onko omistajuudella merkitystä?

Hoidin aikaisemmin ruokaostokseni läheisessä K-kaupassa, ehkä siksi että vanhempani ja veljeni ovat toimineet K-kauppiaina. Kauppias ilmeisesti väsyi yrittämiseen ja teki kuten fiksu yrittäjä tekee. Vähensi työvoimaa, lopetti varastojen täydentämisen eli rahasti kaupan tyhjäksi ennen kuin myi sen pois. Palvelu huononi niin paljon, että minäkin siirryin naapurikaupan asiakkaaksi. Se on kahden suuren osuusliikkeen yhteenliittymänä syntynyt S-market, joka mainostaa olevansa suomalainen yritys, jonka asiakkaat omistavat. Tämä ketju on koko ajan kasvattanut markkinaosuuttaan yrittäjien omistamien ketjujen kustannuksella. Ymmärrän sen kyllä oman asiakaskokemukseni jälkeen. S-marketin kassallakin on tietysti aika usein henkilö, joka on satuttu työvoiman vuokrausfirmasta saamaan, mutta on siellä muutama vastuussa oleva myyjä, joka yrittää huolehtia asiakaspalvelusta. Entisen K-kaupan tilalla on jo toinen tai kolmas yrittäjä ja se käyttää myös vuokratyövoimaa, ehkä S-marketiakin enemmän kun yrittää kilpailla hinnoilla. Mutta eihän se tietenkään pärjää hintakilpailussa ison ja kokeneen ketjun kanssa.

Eli tässä tapauksessa yhteisomistajuudesta lähtenyt osuuskauppaketju näyttää kilpailussa pesevän yksityisyrittäjyydestä suureksi ketjuksi kasvaneen K-ryhmän. Kyllä omistajuudella näyttää näin yhden asiakkaan kokemusten perusteella olevan merkitystä.

ETLAn tekemän yritystoiminnan kannattavuusvertailun mukaan kannattavimpia ovat vuosina 1986-2004 olleet ulkomaisten yritysten tytäryhtiöt. Hyvin pärjäsivät vertailussa myös usean sukupolven aikana saman perheen omistuksessa suuriksi kasvaneet perheyritykset. Uskon, että niiden omistajat ovat kiinnostuneempia yritystensä menestymisestä ja niiden toiminnan jatkuvuudesta kuin ns. institutionaaliset sijoittajat, jotka tavoittelevat vain lyhyen aikavälin tuottoa sijoitetulle pääomalle. Mutta perheyrityksiäkin luotettavimpia ovat siis asemansa vakiinnuttaneet monikansalliset yhtiöt.

Jos katsotaan asiaa palkansaajan kannalta, varmin ja luotettavin omistaja on tietysti yhä julkinen sektori.

10. Odotetaanko yrityksiltä liikaa?

Kaikilta markkinoilla toimivilta odotetaan liikaa. Markkinat on ladattu katteettomilla odotuksilla.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että yrittäjä ei ole sama asia kuin yritys. Suurilta yrityksiltä odotetaan eri asioita kuin pienyrittäjiltä.

11. Onko Suomi menetetty tytäryhtiötaloudeksi, joka taantuu elintasovertailussa muulle maailmalle?

Suomi ei ole tuomittu tytäryhtiötaloudeksi. Yhtä hyvin se voi kehittyä pääkonttoritaloutena (vrt. Nokia-Siemens, Kone, UPM-Kymmene, Stora-Enso, Metso, Ahlström) kuten se on viime vuosina on tehnyt. Tämä kehitys pitää Suomen elintasovertailussa maailman huipulla, jos suurten yritysten johto- ja kehitystoiminnan yksiköillä on suotuisat edellytykset toimia Suomesta käsin. Edellytys on, etteivät Suomen talouden ja työelämän kehityslinjoista päättävät ala vakavissaan uskoa sellaiseen harhaanjohtavaan retoriikkaan, että Suomen tulevaisuus on yrittäjätoiminnassa. Pääkonttoritalous on yritystoimintaa, mutta se ei ole yrittäjätoimintaa.

Palkkatyöläisten kannalta tämä luonnollisesti merkitsee sitä, että työmarkkinat jakautuvat entistäkin selkeämmin kahtia. (Vrt. tällä sivulla julkaistu artikkeli Tytäryhtiötaloudesta ja toimihenkilöiden asemasta.)

12. Mitä pitäisi tehdä?

Tuettava kaikin keinoin yrittäjämäisen palkkatyön yleistymistä eli sitä, että palkkatyöläiset voivat itse ottaa vastuuta yrityksen menestyksestä ja kehityksestä sekä omasta kehityksestään ja työllisyydestään. Avaimet ovat yritysjohtajilla ja valtiolla koulutuksen organisoijana. Tärkein keino on yritysten sisäisen vallan- ja ehkä myös tulonjaon merkittävästi uudistaminen.

Valtiot. tri Kimmo Kevätsalo