Luokalle jääneistä paras

Konsultoin muutama vuosi sitten erästä noin 40 palkansaajan yritystä. Toimitusjohtajan kanssa keskustelimme yrityksen tuloksesta tuoreen toimialavertailun valossa. Yritys sijoittui vertailun huonoimpaan neljäsosaan. Sanavalmis ja nopeasti oivaltava toimitusjohtaja löysi sijoituksesta hyvän puolen: "Olemme sentään luokalle jääneistä parhaita".

Yritys oli nipin napin plussan puolella. Niin oli ollut jonkin aikaa. Kun samoihin aikoihin yksi avainasiakkaista siirtyi kilpailijan asiakkaaksi, halusimme konsulttikollegani kanssa houkutella yritystä uudelle kehitysuralle. Ehdotimme toimintaohjelmaa, jonka avulla yritys voisi nousta "luokalle jääneiden" kvartaalista pykälän ylöspäin.

Toimitusjohtaja oli valmis kokeilemaan, mutta myös viisas. Hän osasi arvioida, että ehdotuksemme olisivat kokonaisuutena liian rajuja. Henkilöstö ei ollut hänen mielestään valmis sitoutumaan vastuuseen yrityksen menestymisestä. Sille riitti, että nokka pysyi nipin napin vedenpinnan yläpuolella siihen asti, kun eläkeputki avautui. Yhteisessä tilaisuudessa, jossa yrityksen tulevaisuuden vaihtoehtoja käsiteltiin, henkilöstön edustajat osoittivat toimitusjohtajan arvion olleen oikean. Muut omistajat olivat henkisti valmiita luovuttamaan, kunhan saisivat rahastettua yrityksestä omansa pois. Toimitusjohtaja oli palkkajohtaja, mutta toki myös osaomistaja; ei kuitenkaan yrittäjä sanan tilastollisessa merkityksessä.

Yritys toimii pienellä muuttotappiopaikkakunnalla, jossa maatalous on yhä tärkeä elinkeino. Väestö on ikääntynyttä. Monet palkkatyössä olevat ovat suuntautuneet odottamaan eläkettä ja harvoista maatalouden ulkopuolella toimivista yrittäjistä usea on luopunut toivosta, että yrityksen toiminnalle löytyisi jatkajaa. Pari paikkakunnan pankkia ovat vakavaraisia siksi, etteivät ole ottaneet riskejä. Sillä linjalla ne jatkavatkin. Paikkakunnan kulttuuri pitää huolta siitä, että niin pankinjohtajan kuin kunnan elinkeinoasiamiehenkin on oltava otteissaan varovainen.

Pääosa suomalaisista pk-yrityksistä on samassa tilanteessa. Ne toimivat muuttotappiokunnissa, ikääntyvän ja perinteisiin sitoutuneen väestön ympäröimänä, riskejä kaihtavien rahoittajien armoilla. Kertomani tapaus palautuu kirkkaana mieleeni, kun pohdiskelen yrittäjyyden merkitystä ansiotyön tulevaisuuden osana.

Näissäkin kunnissa yrittäjien määrä vähenee perinteisillä toimialoilla kuten teollisuudessa ja kaupassa. Ja tietysti maataloudessa. Muutama matkailualan tai kunnan ulkoistaman vanhusten hoivatyön uusi yrittäjä ei tunnelmaa muuta. On saavutus, jos näissä oloissa kykenee olemaan "luokalle jääneistä paras".

Muuttovoittokunnissa tilanne on hieman erilainen. Aloittavia yrittäjiä on niissäkin vähän; pääasiassa kasvualoilla, kuten henkilökohtaisissa palveluissa. Yrittäjän ykkösmotiivi on hankkia itselle ja perheelle turvattu toimeentulo palkkatyötä itsenäisemmin työskennellen ja hieman paremmin tuloin kuin näillä matalapalkka-aloilla. Ani harva yrittäjistä tavoittelee kasvua. Vielä harvinaisempaa on kasvu-uran löytäminen. Professori Erkko Aution johtaman tutkimisryhmän julkistamien tuoreiden tulosten mukaan nk. kasvuyrittäjien osuus Suomessa on yli 30 maan vertailussa alhaisimpia, vaikka yrittäjien osuus on korkeampi kuin muissa yhtä vauraissa maissa.

Ihmekös tuo! Vasta puoli vuosisataa sitten elettiin vielä maatalousyhteiskunnassa. Palkkatyöyhteiskuntaan siirryttiin suurten teollisuusyritysten ja julkisen sektorin laajenemisen vetämänä. Paikalliset markkinat ovat pienet ja niilläkin suuret monikansalliset yritykset poimivat herkut päältä.

Esimerkiksi vuonna 2003 terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen toimialalla oli Suomessa 14 239 yritystä. Niiden palveluksessa oli yhteensä 29 140 henkeä. Kiinteistöalan palveluyrityksiä oli 10 719, henkilökuntaa 23 088.

Näiden yrittäjätoiminnan tyypillisten kasvualojen yritysten keskikoko on hieman yli 2 palkansaajaa. Niiden yksi merkittävimmistä kilpailijoista on ISS-palvelut. Henkilöstöä sillä oli samana vuonna Suomessa 6 772. Vuonna 2004 henkilöstön määrä lähes kaksinkertaistui. Yhtiö osti mm. Engel -yhtymän ja teki yhteistyösopimuksen VR:n kanssa.

ISS-konserni toimii 44 maassa. Kaikkiaan henkilöstöä on yli 290 000. Vuoden 1998 jälkeen se on hankkinut omistukseensa yli 350 yritystä ja lisännyt palveluksessaan olevan henkilöstön määrä yli 200 000 hengellä.

Siinä on ääriesimerkkiin pelkistettynä uusien suomalaisyrittäjien kilpailutilanne. Jos on "luokalle jääneistä" paras, työllistää itsensä ja ehkä muutaman muun, kunnes eläkeputki tulee pelastajaksi. Tärkeä strategia yrittäjälle on päästä niiden joukkoon, jotka ISS-konsernin kaltaiset jätit ostavat.

Vetoapua koko maan työllisyyteen nämä pienyritykset eivät tarjoa. ISS -konsernissakin palkansaajan työsuhde on turvattomampi kuin kunnissa, joiden palveluksia se on ottanut hoitaakseen. Sen sijaan se kylläkin toimii niin, että kykenee jopa palvelustensa vientiin.

Kimmo Kevätsalo
Valtiot.tri