Turvattomuudellako talouskasvua?

Metallitekniikka 4/2007

Maailman talouskasvun painopiste on siirtynyt Aasiaan. Kasvun veturina on Kiina, joka luo tänä vuonna maailmaan enemmän vaurautta kuin mikään muu maa. Maailmankaupan viejämaana se on noussut kakkoseksi Saksan jälkeen.

Oheisen kuvion maista erityisesti Suomessa ja Saksassa pääkonttoreitaan yhä pitävät monikansalliset yritykset, kuten Volkswagen, Siemens ja Nokia, ovat vauhdittaneet Kiinan kasvua siirtämällä sinne toimintoja. Suomelle kuten monelle muullekin ns. länsimaalle Kiinasta on jo tullut yksi tärkeimmistä kauppakumppaneista, josta tuodaan paljon mm. korkean teknologian komponentteja.

Kuviossa edustettuina olevien Euroopan maiden hallitukset yrittävät luoda sellaista uskoa äänestäjiin, että talouskasvu turvaa työllisyyden ja hyvinvointipalvelut. Oppi elää sitkeässä. Käytännön esimerkit sekä vauraissa että kehittyvissä maissa antavat kuitenkin aihetta moniin epäilyihin. Vaikka USA:n ja EU ovat suhdanteen huipulla, työllisyys on parantunut vain hieman. Kasvu on pääasiassa ilmentänyt uutta ilmiötä, kasvua ilman työpaikkojen lisäystä (englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa esiintyy usein termi "jobbless growth"). Sikäli kuin uusia työpaikkoja on syntynyt, ne ovat olleet pääasiassa osa-aikaisia tai muuten vain palvelusektorin matalapalkkatöitä on lisätty. Niistä ovat hyötyneet todennäköisesti eniten maahanmuuttajat.

Erityisesti suuryritykset puolestaan ovat olleet tyytyväisiä tähän uskoon talouskasvun ihmeitä tekevistä vaikutuksista. Ne ovat voineet aiempia vuosikymmeniä vapaammin sijoittaa voittonsa kasvavassa määrin muun muassa Aasiaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja viime vuosina myös Afrikkaan.

Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa sinne, minne tehdään ns. uusinvestointeja. Niitä häipyy sieltä, missä investoinneilla tehostetaan toimintoja. Yksiselitteisiä tutkimustietoja ei sen sijaan ole siitä, mitä tapahtuu investointien alkuperämaassa korkeakoulutetulle työvoimalle. Hypoteesini on, että ratkaisevaa on se, minne pääkonttorit sijoittuvat.

Kuvion maista Espanja on kehityksen pohdintaa ajatellen erityisen kiinnostava. Muutama vuosikymmen sitten sinne kohdistui paljon teollisuuden investointeja, koska se oli kasvava markkina-alue ja siellä oli halpaa työvoimaa. Kuluttajille yksi tunnetuimmista esimerkeistä ovat Volkswagenin perustamat Seat-autoja valmistavat tehtaat. (VW oli muuten ensimmäinen merkittävä länsimainen autonvalmistaja myös Kiinassa). Maasta on aiempina vuosikymmeninä lähtenyt paljon työvoimaa korkeamman tulotason EU-maihin, mm. Saksaan, Hollantiin ja Belgiaan. Sinne puolestaan on voimakas muuttopaine Pohjois-Afrikasta. Espanja on siis hyvä havaintosimerkki siitä, miten työvoiman "arvoketju" on toiminut ja toimii.

Yksi hinta yksioikoisesta kasvu-uskosta on ollut eriarvoisuuden lisääntyminen sekä kaikille kansalaisille suunnattujen peruspalvelujen tarjonnan väheneminen kaikkialla maailmassa.

Toinen hinta on palkansaajien kokema turvattomuus, joka tietysti toteutuu selväpiirteisenä vain niissä maissa, joissa palkkatyön osuus ansiotyöstä on suuri. Näistä maista ovat esimerkkejä kuvion maat. Espanja on lähimpänä ns. kehittyviä maita, joissa yrittäjien ja virallisen sektorin ulkopuolella olevan työvoiman osuus on suuri.

Työelämän tutkijoille kuvion havainnollistamissa tuloksissa ei ole mitään yllättävää. On tietysti selvää, että työntekijätehtävät siirretään sinne, mistä löytyvät sekä ostajat ja, jos mahdollista, vielä halpa työvoimakin. Työntekijäryhmään kuuluvia on kautta aikojen heitelty sinne sun tänne suhdanteiden mukaan. Kun työvoima ja tavaramarkkinat ovat globalisoituneet, vauraissa maissa toimivien suuyritysten johdolla ei ole enää mitään syytä käyttää aikaa sellaisten työmenetelmien ja laitteiden kehittämiseen, joiden avulla tuotantotyöt voitaisiin tehdä kilpailukykyisesti EU-maissa.

Vauraiden maiden tulevaisuuden kannalta kiinnostavin kuvion tieto koskee korkeasti koulutettuja toimihenkilöitä. Kaikki kuvioon otetut "vanhat" EU-maat ovat rakentaneet tulevaisuuttaan sen varaan, että korkeaa koulutusta ja syvää osaamista vaativat työt jäisivät Eurooppaan, vaikka työntekijätehtävät siirtyvätkin uusiin EU-maihin ja niidenkin ulkopuolelle, vaikkapa Kiinaan tai Intiaan. Tästä näkökulmasta kuviossa esiintyvien maiden päättäjien on syytä pohtia tarkasti, minkä viestin kuvio antaa. Jos kansallisten strategioiden toteuttamisen kannalta keskeisistä palkansaajista huomattava osa kokee työsuhteensa turvattomiksi, mihin se johtaa?

Kimmo Kevätsalo
Valtiot.tri
www.kayttotieto.fi

Uusi tekniikka työelämän tutkimuksen apuna

Kyselytutkimusten tuloksia on viimeistään 1980-luvulla käyttöön otettujen pöytätietokoneiden ja niiden ohjelmistojen avulla ollut suhteellisen helppo analysoida. Merkittävä suomalainen uranuurtaja oli professori Seppo Mustonen Helsingin Yliopiston tilastotieteen laitoksella, joka kehitti SURVO-ohjelmiston mikrotietokoneversion, jonka eräät käyttäjälähtöiset oivallukset ovat yhä lyömättömiä. Ohjelmisto ei kuitenkaan pärjännyt monikansallisten ohjelmistotalojen kömpelömmille mutta markkinoinnissa ylivoimaisille ohjelmistoille (esim. SPSS). Tietokoneella on vuosi vuodelta tullut helpommaksi tuottaa erilaisia kuvioita ja liikkuvaan kuvaan perustuvia numeroiden havainnollistuksia.

Tarkalta näyttävä kyselytutkimuksen jakauma ja sen vakuuttavuutta vahvista graafinen tms. esitys kuitenkaan ole lopputulos. Se ei ole tutkimustyön loppu. Eikä tulos. Se on alku.

Jutun ohessa oleva kuviokaan ei ole tarkoitettu kertomaan totuutta, vaan käynnistämään ajattelutyötä. Se näyttää miten 18 912 ihmistä on 5 EU-maassa vastannut kysymykseen, kuinka huolestuneita he ovat työsuhdeturvastaan. Kuvion lukemisen helpottamiseksi on vastauksia yhdistetty niin, että mukaan on valittu 5 vaihtoehdon asteikolta eniten huolestumista ilmaisevat 3 vaihtoehtoa.

Taustalla on Internetin avulla kerätty tietokanta, johon pelkästään Euroopasta on jo kertynyt yli 300 000 vastausta. Projekti laajeni viime vuonna Euroopan ulkopuolelle ja USA:sta, Intiasta, Brasiliasta ja Argentiinasta ehti ennen vuoden vaihdetta tulla jo 21 600 vastausta. Tämän hetken tietojen mukaan tänä vuonna tietojen kerääminen on alkanut tai alkaa ainakin Meksikossa, Etelä-Afrikassa, Venäjällä ja Etelä-Koreassa.

Kyseessä on työelämän tutkimustiedon keräämistä koskeva innovaatio, joka perustuu uusimpaan teknologiaan. Se on yksi menetelmistä, jolla uusimmassa globaalissa tutkimusprojektissani kerään empiiristä aineistoa.

Yksi kuvion herättämä kysymys on, kuinka luotettavia esitetyt tiedot ovat. En käy tässä esittelemään menetelmiä, joita tilastotieteilijät käyttävät tutkiessaan käytettyjen aineiston luotettavuutta. Riittää, kun muistutan, miten poliittisia mielipiteitä tutkivien kyselyjen tulosten yhteydessä usein puhutaan siitä, miten suuri virhemarginaali on. Tässä tapauksessa totean vain, että kuvion perustana olevat tiedot ovat parhaita ja tuoreimpia saatavilla olevia vertailutietoja kysytystä asiasta kohteena olevista maista.