Tämä ei ole itse kirjoittamani juttu. Jouko Kämäräinen on kuitenkin tehnyt niin huolellisen työn haastatellessaan minua ja tiivistäessään haastattelun jutuksi, että tekee mieli juttu julkaista tällä muiden juttujeni palstalla. -KK

Kimmo Kevätsalo: "Innovaatiot syntyvät palkkatyön suojissa"

Valtiotieteen tohtori, tutkija, yrittäjä Kimmo Kevätsalo sai monen yrittäjän aamukahvin valahtamaan väärään kurkkuun kirjoittaessaan helmikuun lopussa Helsingin Sanomiin artikkelin, jonka keskeinen väite oli: hyvä työllisyys, korkea tuottavuus ja väestön vauraus eivät ole yhteydessä yrittäjyyteen vaan kulkevat käsi kädessä palkkatyön yleistymisen kanssa.

Kevätsalon mukaan yrittäjyyden lisääminen on yrittäjien, poliitikoiden, järjestöjohtajien ja toimittajien hokema mantra, jolle löytyy tukea vain lyhyen aikavälin tilastoinnista ja tutkimuksesta. Tosiasiassa yrittäjätoiminta on supistuva taloudellisen toiminnan muoto. Kevätsalo perustelee väitettä mm. sillä, että yrittäjien osuus työvoimasta on suuri vain kehitysmaissa ja köyhissä OECD-maissa.

Yrittäjämäisessä suhteessa työsuhteeseensa olevien palkansaajien osuus nousee Kevätsalon mukaan jatkuvasti. Kun yritykset ja julkinen sektori hajauttavat tulosvastuuta yksikkötasolle, yhä useampi palkansaaja joutuu tilanteeseen, jossa on otettava vastuu oman tiimin tai yksikön kannattavuudesta.

Yrittäjämäisyyttä määrittelevä keskeinen tekijä, tulospalkkaus, on käytössä yli puolella miespalkansaajista, puolella teollisuuden palkansaajista ja noin puolella yksityisten palvelualojen palkansaajista. Yrittäjämäisyydestä voidaan puhua Kevätsalon mukaan kuitenkin vasta sitten kun yritykset eivät enää sulje avainhenkilöitään yrityksen tulevaisuuden suunnittelun ulkopuolelle.

Unelmat faktoiksi

Kimmo Kevätsalo, ovatko väitteet tietoisesti provokatiivisia?

- Eivät. En ole tässä edes ensimmäinen suomalainen tutkija, jotka esittää tällaisia väitteitä. Esimerkiksi professori Jaakko Kiander kirjoitti jo vuonna 2004 aiheesta VATT:n Keskustelualoitteet-sarjaan artikkelin ("Onko Suomessa liian vähän yrittäjiä", löytyy osoitteesta http://www.vatt.fi/julkaisut/keskustelualoite.asp?id=563) ja vastasi kysymykseen, että ei ole, Kevätsalo sanoo.

- Lopullisesti lisäsin työn alla olleeseen kirjaan perustotuudet yrittäjyydestä luettuani Helsingin kauppakorkeakoulun professori Erkko Autio tutkimuksen ("Finnish entrepreneurial activity in regional, national and global context", löytyy osoitteesta http://www.tekes.fi/julkaisut/gemraportti.pdf), jossa tutkimusryhmä yrittää epätoivoisesti osoittaa yrittäjyyden, erityisesti kasvuyrittäjyyden, merkityksen.

Yksi Aution tutkimuksen keskeisistä mittareista - ja samalla keskeisistä virheistä - on Kevätsalon mukaan yhdistää samaan pakettiin yrittäjiksi jo ryhtyneet ja yrittäjiksi vasta aikovat. Toisen (yhtä virheellisen) mittarin avulla mitataan kasvuyrittäjyyshalukkuutta.

- Tutkijana minua rupesi nyppimään se, että unelmat otetaan faktoiksi. Vanha lehtimies minussa heräsi ja totesi, että tässä on paikka tulla julkisuuteen. Jos yrittäjien määrä Suomessa lisääntyy, olemme lirissä - se on merkki siitä, että olemme matkalla kohti kilpailukyvytöntä, huonosti tuottavaa taloutta.

Yhtälön kestävyyden voi käydä Kevätsalon mukaan testaamassa kolmen vuoden kuluttua Voikkaalla, jossa pakkoyrittäjiksi joutuneet paperityöläiset ovat todennäköisesti ryhtyneet myymään toisilleen erilaisia palveluita ja tulevat työllään toimeen heikosti tai eivät tule sillä toimeen ollenkaan.

Oravanpyörässä usko vahvistuu

Jos näin käy, eikö kysymys voisi olla uudesta kehittyvästä yrittäjyydestä, joka luo paikkakunnalle uuden tulevaisuuden?

- Mahdollisesti. Tätä on monessa paikassa yritetty, mutta ei ole vielä onnistuttu. Suomessa on perustettu paljon veronmaksajien ylläpitämiä yrityshautomoita, joissa pyörii toinen toistaan osaamattomampia yrityskonsultteja neuvomassa alkavia yrittäjiä ja luomassa katteettomia odotuksia.

Kysymyksessä on Kevätsalon mukaan valmis oravanpyörä, jossa usko oman navan ympärillä pyöriessä vahvistuu.

Myös käsite "alkava uusi ja dynaaminen yrittäjätoiminta" saa Kevätsalolta nopean tuomion.

- Alkava yritystoiminta ei ole uutta eikä dynaamista. Alkavaa yritystoimintaa syntyy joko maataloudesta irtautuvien tai muuten työstään irtisanottujen henkilöiden yrityksenä selviytyä elämässään eteenpäin. Kolmas merkittävä yrittäjyyden - samalla sen vähenevä - muoto on se, että osa yrittäjäperheen lapsista jatkaa yritystoimintaa, Kevätsalo sanoo.

- Tällaisissa olosuhteissa syntyvistä yrityksistä suuri osa on ei-innovatiivisia, perinteisiä polkuja ja yrityskonsepteja tarpovia ja toistavia - tyypillinen yrittäjä myy kaljaa toisille yrittäjiksi haaveileville ja tekee konkurssin, kun arvonlisävero tulee maksettavaksi.

Myös pienyrityksen joustavuus on Kevätsalon mukaan uskonkappale, jolle ei löydy vastinetta todellisuudesta.

- Palkansaaja joustaa enemmän kuin pienyritys - erityisesti ne palkansaajat, joita mennen tullen heitellään ulos ja sisään. Pienyritys joustaa vain kaatumalla.

Tuoteideat kehitetään palkkatyön suojissa

Innovatiivisilla, uusilla yrityksillä on Kevätsalon mukaan yksi keskeinen, tunnistettava piirre: ne syntyvät pääasiassa suurten yritysten, yliopistojen tai julkisen sektorin suojissa kehitetyistä tuoteideoista.

- Idean kehittäjät kyllästyvät ympäristöön, vievät idean mennessään ja perustavat yrityksen. Usein tätä pidetään innovatiivisena uusyrittäjyytenä, vaikka todellisuudessa tuoteidea on kehitetty palkkatyön suojissa. Alkava yrittäjä ei ehdi innovoida. Hän hakee rahaa selvitäkseen tästä päivästä ja huomisesta.

- Innovaatiot lähtevät parhaimmillaan liikkeelle isoon organisaation syntyneistä rauhallisista taskuista, joissa ei ole yrittämisen pakkoa, mutta kylläkin mahdollisuus luovalle joutilaisuudelle.

Ratkaisu on siis yrittäjämäinen työsuhde?

- Kyllä. Se on ratkaisu. Yrittäjämäisessä palkkatyösuhteessa palkansaaja ottaa vastuun organisaation kilpailukyvystä - on kiinnostunut tuotekehityksestä, laadusta, asiakaspalvelusta ja haluaa seurata yrityksen talouden kehitystä. Tällaista palkkatyösuhdetta ei voi syntyä, jos työnantaja ei ole sille suopea. Useimmat työnantajat, erityisesti pienyrittäjät, suhtautuvat vastenmielisesti yrittäjämäiseen palkkatyöhön, Kevätsalo sanoo.

- Pienyrittäjät ovat valmiita luomaan tulospalkkiojärjestelmiä silloin, kun yrityksellä menee hyvin. Silloin, kun yrityksellä menee huonosti, tällaisia asioita ei olla valmiita käsittelemään vaikka juuri silloin niitä olisi käsiteltävä. Yrittäjä ajattelee viime kädessä, että rahat ovat hänen rahojaan eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua niihin - ja tässä yrittäjä on väärässä, sillä rahat syntyvät juuri siksi, että työntekijät puuttuvat niihin.

Jättääkö Suomi pelipaikan käyttämättä?

Niin hyvältä kuin yrittäjämäinen palkkatyösuhde kuulostaakin, idea ei ole mennyt Kevätsalon mukaan kaupaksi.

- Olen tarjonnut väitöskirjassani vuonna 1999 kehittämääni konseptia julkiselle sektorille, ay-liikkeelle ja yritysmaailmalle ja kaikki ovat sanoneet "ei". Yrittäjät sanovat, että palkkatyöntekijä ei voi olla yrittäjämäinen, ay-liike sanoo, että se ei halua palkkatyöntekijöistä yrittäjämäisiä, julkinen sektori sanoo, että älä nyt tunge yrittäjyyttä virastoon.

Nykyisin puhutaan paljon verkostoista, mutta niiden ero verrattuna yrittäjämäiseen palkkatyöhön on Kevätsalon mukaan siinä, että verkostoon kuuluvat yritykset kantavat ensin vastuun omasta kannattavuudestaan ja tulevaisuudestaan, vasta sitten verkoston kannattavuudesta ja tulevaisuudesta.

- Todella fiksu verkosto yrittää kantaa huolta koko verkoston tulevaisuudesta. Käytännössä yrittäjät kuitenkin optimoivat oman voittonsa muiden kustannuksella.

Onko suomalaisilla organisaatioilla edellytyksiä siirtyä yrittäjämäiseen työsuhteeseen?

- En tiedä. Olemme yksi maailman vauraimmista kansakunnista. Meillä on kaikki edellytykset tehdä mitä tahansa. Saatamme jättää pelipaikan käyttämättä ja globaali talous ehtii pyyhkäistä koko hyvinvointimme helvettiin. Kun kaikki myyvät toisilleen mitä sattuvat käsiinsä saamaan, päästään taas kiinni aitoon yritystoimintaan.

Nokiakin on Kevätsalon mukaan lähestulkoon menettänyt otteensa innovatiivisuudesta.

- Kuva Nokiasta innovaatioita luovana organisaationa on kymmenen vuotta vanha. Käsipuhelin oli innovaatio, erilaiset kännykän ympärille muotoillut kuoret eivät sitä enää ole. Yksi Nokian virheistä oli jättää tärkeät ja lahjakkaat tuotekehitysinsinöörit pääosin optiojärjestelmien ulkopuolelle. Koko ikänsä palkkatyössä ollut Jorma Ollila ei ole koskaan ymmärtänyt, mitä yrittäjämäisyys voisi palkkatyössä tarkoittaa. Hän osaa pitää kustannukset kurissa, mutta ei osaa enää luoda innovatiivisuutta tilanteessa, jossa yritys on jäänyt tuotekehityksessä jälkeen.