Ay-liikkeen ote alkaa pettää, kun työvoima pirstoutuu

Aina vain korkeamman koulutuksen saanut työvoima on aina vain rajummin työmarkkinoiden heiteltävänä. Ilmiön ovat tehneet erityisen näkyväksi tietoliikennesektorin yritykset, kuten Suomessa edelleen suuri, nopeasti globaaleilla markkinoilla liikkuva Nokia, Pohjolassa suuri TeliaSonera ja Suomessa suuri Elisa. Viimeksi oli Nokian Oulussa käynnistetyt YT-neuvottelut tekivät näkyväksi sen, että yhtiön Suomessa oleva työvoima on pääosin korkeasti koulutettuja ylempiä toimihenkilöitä. Tuotteiden massavalmistus tehdään lähellä asiakkaita tai matalapalkkamaissa.

Tämä on globalisaatioksi nimitetyn, myös Kiina-, Baltia-, Venäjä-, Brasilia- jne. ilmiöksi kutsutun prosessin ydin. Sen yksi seuraus saattaa olla, että Suomen ay-liikkeen tulevaisuus ratkaistaan entistä selkeämmin pienimmän, mutta ainoan kasvavan keskusjärjestön, AKAVAn sisällä.

Akateemisesti koulutettuja edustavien liittojen iäkkäämmät jäsenet yksityissektorilla tosin vasta totuttelevat kollektiiviseen edunvalvontaan. Työsopimus on perinteisesti tehty ja työehdot neuvoteltu henkilökohtaisesti. Järjestelmä toimi kitkattomasti 1980-luvun loppuun. Työnantajapuoli piti ylempiä toimihenkilöitä omina edustajinaan. Samoin ajattelivat monet tähän henkilöstöryhmään kuuluvistakin. Asema oli turvattu. Monien työtehtäviin kuului ja kuuluu yhä valita, ketkä alaisista kulloinkin saavat kenkää ja keiden työsuhde toistaiseksi jatkuu.

Hankalaa AKAVAn yksityisen sektorin kannalta on se, että jäsenistö ei enää sovi sen retoriikan puitteisiin, jolla vakuutetaan etujen yhtenäisyyttä. Globalisaatio halkaisee jäsenkunnan samalla tavalla kahtia kuin se on aina ollut jakautunut SAK:n ja varsin pitkään myös STTK:n liitoissa.

AKAVAn nuorista jäsenistä suuri osa on tullut työmarkkinoille määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden tai työttömyyskortiston kautta. Kukaan ei tällä hetkellä osaa ennustaa, miten tämä sukupolvi ay-liikkeeseen tulee suhtautumaan. AKAVAakin nopeammin on tällä vuosituhannella kasvanut ay-liikkeestä riippumaton nk. Loimaan kassa, jonka jäsenmäärä on jo puolet AKAVAn jäsenmäärästä ja samalla tasolla kuin SAK:n suurimmat liitot.

Akateemisten ay-toimintaa tukevat identiteetit murenevat, kun ylioppilastutkinnosta on tullut yleisin perustutkinto. Työpaikalla muista palkansaajista erottuvia "herroja" on edelleen vähän, mutta korkeasti koulutettuja mies- ja naispalkansaajien osuus työvoimasta nousee nopeasti

Samaistumisen kohdetta palkansaajaryhmien tilkkutäkille ei kuitenkaan tarjoa myöskään työväenluokka, jonka kulttuuri on mennyt pirstaleiksi yleisen koulutustason nousun myötä. Pelkän perusasteen suorittaneita miespalkansaajia oli vuonna 2003 enää 19 % työvoimasta, kun heitä vuonna 1984 oli 41 %. Naisten kohdalla muutos on ollut vielä rajumpi, vuoden 44 prosentista vuonna 1984 vuoden 2003 17 prosenttiin.

Koulutustason nousu yhtenäistää palkansaajakuntaa yhdeltä osin, mutta globalisoituminen halkaisee maan taloudellisesti pysty- ja vaakasuoraan. Vauras pääkaupunkiseutukin on kahtia.

Helsingin työttömyysaste oli viime vuoden lopussa 9,4, mutta läntisten naapurikaupunkien Espoon 6,7 ja Kauniaisten 4,2. Kaikki olivat alle koko maan keskiarvo, joka oli 11,9.

Helsingin seudulla asuvat kuitenkin melkein naapureina, maan taloudellinen eliitti, työtä etsivät maahanmuuttajat ja lopullisesti työelämästä syrjäytyneet. Jos Helsingin itäisissä osissa elää halvan työvoiman yksi reservi, 50 kilometriä etelään alkavat toisen halvan työvoiman reservin asuinalueet. Suotuissa oloissa Kostamuksesta voisi tulla saman kaltainen kasvun lähde Kainuulle kuin Viro jo on Helsingille.

Mikään näistä reserveistä ei ole järin kiinnostunut ay-liikkeestä. Työvoiman pirstaloitumisen seurauksena yhtenäisen edunvalvonnan retoriikka ei juuri saavuta vastakaikua..

Helsingin seudun ulkopuolella Suomen oloissa suurissa kaupungeissa Turussa, Tampereella ja Oulussa työttömyysaste on jo selvästi yli maan keskitason, 13,4- 13,9 %. Se on kaksinkertainen Espoon ja Kauniaisten tasoon verrattuna. Nyt on entistä vahvempia perusteita väitteelle, että Helsinkiä ympäröivä Kehä III halkaisee maan kahtia myös taloudellisesti. Jo kauan on Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa työttömyys ollut viisinkertainen Kauniaisiin verrattuna.

Toki globalisaatio koettanee uhkaksi myös teollisuuden, rakennusalan ja kuljetussektorin työntekijöitä edustavan ay-liikkeen toimistoissa. Useimpien lukijoiden muistissa lienevät Helsingin seudulta alkaneet bussiliikenteen lakot, jossa kohteena olivat monikansalliset yhtiöt. Ehkä joku muistaa vielä vuosi sitten Wärtsilän toteuttaman dieselmoottorituotannon siirtämisen Turusta Italiaan . Tuore esimerkki yritysten kansainvälistymisestä on työntekijöiden edustajan poistaminen Metso Oy:n hallituksesta mm. siihen vedoten, että hallituksen työkieleksi tulee englanti.

Vissi ero näiden kahden henkilöstöryhmän välillä kuitenkin on. Työntekijät ovat vuosikymmenien aikana oppineet, ettei "pysyviä" työpaikkoja ole aina edes työntekijäryhmän ydinosaajilla. Nyt samaa asiaa opettelevat kantapään kautta yksityisen sektorin ylemmät toimihenkilöt. Ensimmäinen oppi on ollut se, että tämän ryhmän ay-edustajien toimintaoikeudet ovat puoli vuosisataa jäljessä muiden henkilöstöryhmien edustajien eduista. Suurillakin työpaikoilla ylempien toimihenkilöiden ay-edustajien määrä suhteessa edustettavien määrään ja ay-tehtäviin käytettävissä oleva aika ovat tuskin puolet työntekijöiden edustajien vastaavista eduista.

Kimmo Kevätsalo
Valtiot.tri