Ansiotyöstä kulutustyöhönMetallitekniikka 7-8/2006 Täytyy aloittaa kolumni lapsuudesta, jotta voisi tehdä riittävän havainnolliseksi juuri nyt menossa olevan suuren muutoksen. Kun olin lapsi, puoli vuosisataa sitten vanhempani olivat onnistuneet siirtymään torikaupasta pieneen kellarimyymälään. Heidän valveillaoloaikansa kului sen pyörittämisessä, tomaattien viljelemisessä kaupassa myytäväksi tai omakotitalon rakentamistalkoissa. Olin vähän auttelemassa, ellen onnistunut livahtamaan joihinkin jännittäviin kolttosiin. Kaltaisiamme yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli reilut 830 000 vuonna 1950. Runsaat 40 % työvoimasta sai elantonsa yrittäjätoiminnasta, pääasiassa maataloudessa. Puolen vuosisadan aikana työvoiman määrä on kasvanut reilut 400 000 hengellä. Suurin osa yrittäjien lapsista on siirtynyt palkkatyöhön. Yrittäjinä tai yrittäjäperheenjäseninä saa elantonsa enää runsaat 12 % työvoimasta. Yhtä radikaali muutos on tapahtunut korvauksetta tehdyssä kotityössä. Puoli vuosisataa sitten kotityötä ilman korvausta teki reilut 500 000 henkeä. Tästä työstä suuri osa on muutettu julkisella sektorilla tehtäväksi palkkatyöksi. Kotitaloustyötä ilman muodollista palkkaa tai palkkiota tekee enää vajaat 100 000 henkeä. Palkkatyön yleistymisen myötä on tapahtunut toinen radikaali muutos. Ansiotyöhön käytetty aika on merkittävästi lyhentynyt. Eläkejärjestelmä, 5-päiväinen työviikko ja lomien piteneminen ovat olleet suuria askeleita tässä prosessissa. Ns. pätkätyöt, niihin liittyvä työttömyys sekä osa-aikatyön yleistyminen ovat aiheuttaneet sen että kulunen 10 vuoden aikana palkansaajien keskimäärin tekemä vuosityöaika on lyhentynyt 85 tuntia eli runsaat 2 työviikkoa. Vapautuvaa aikaa ei tietenkään vietetä joutilaina. Silloin siivotaan, laitetaan ruokaa, hoidetaan lapsia tai muita läheisiä, tehdään pikku remontteja, tehdään ostoksia, shoppaillaan, harrastetaan, kuljetetaan lapsia harrastuksiin, ajetaan autolla vierailulle tai lomamatkalla, järjestetään kutsuja. Kaikkia mainittuja palveluja voi ostaa markkinoilta ja niillä on markkinahinta. Lakkaavatko ne olemasta työtä silloin kun ne tehdään korvauksetta? Aikanaan ansiotyöhön käytetystä ajasta suuri osa on muuttunut "kulutustyöksi". Työikäisistä 15-74 -vuotiaista 780 000 eläkeläistä on kokonaan vapautettu kulutustyöhön, elleivät sitten ole jo hoivatyön kohteena. Loput työikäiset ja myös sitä nuoremmat tekevät kulutustyötä osa-aikaisesti. Perustavaa laatua oleva kysymys kuuluu: onko kansantaloudella varaa tähän? Vastaukseni on: kyllä, jos jäljellä olevana ansiotyöaikana kyetään tuottamaan riittävän pitkälle jalostettuja tuotteita, joista joku suostuu maksamaan vähintään tuotantokustannukset, ehkä vähän päällekin. Tapahtunut työmarkkinoiden radikaali muutos ei toistaiseksi ole osoittautunut miksikään ongelmaksi. Suomi ja muut eurooppalaiset lyhyen ansiotyöajan maat ovat maailman rikkaimpien kansantalouksien joukossa. Vanhat EU-maat eivät tosin ole yhtä vauraita kuin USA keskivertoluvuin mitattuna. Joissakin näitä kahta talousaluetta vertailevissa tutkimuksissa väitetään, että lyhyt työaika on EU-maiden "tietoinen" valinta elämän laadun hyväksi hieman alhaisemman elintason kustannuksella. Tämän valinnan on tuottanut sopimusyhteiskunta, jossa palkkatyötä tekevien ääntä on kuunneltu paremmin kuin USA:n kaltaisessa suuyritysten johdon yksin hallitsemassa kilpailuyhteiskunnassa, jossa palkkatyötä tekevien enemmistön asema on huonompi kuin EU:n ydinvaltioissa. Hyvinvoinnin ja kansalaisten tyytyväisyyden mittaaminen on vaikeaa. Edellä esittämääni kysymykseen riittää toistaiseksi vastaukseksi tieto siitä, että nykyinenkin talouskasvu riittää sen turvaamiseen, että yhä suurempi osa kansalaisten elinajasta käytetään ansiotyön asemesta kulutustyöhön. Voi jopa käydä niin, että kansantaloudessa tehtävä työ ja siitä maksettava korvaus eroavat aina vain selvemmin toisistaan. Eläkeläisten, osa-aikaisesti muiden sosiaaliturvan varassa elävien sekä omistustulojen varassa elävien kohdalla on jo käynyt näin. Suurin osa ansiotyötä tekevienkin valveillaoloajasta taitaa jo olla omistettu kulutustyölle.
|
