Intia vastaan Kiina ja palkkatyöläisten edut

Globalisaatiossa Suomen palkkatyöläisiä ja heidän edustajiaan kiinnostanevat ensi sijassa saavutettujen etujen puolustaminen ja parantaminen. Markkinatalouden tunkeutuessa aina vain syvemmälle maailman eri osiin edunvalvonnan ydinasioita ovat kansantalouksien ja yritysten, mutta myös palkkatyöläisten kilpailukyky.

Solidaarisuus tai moraali koskettavat tässä prosessissa vain harvoja suomalaisia. Joidenkin ay-järjestöjen retoriikassa sana solidaarisuus vielä esiintyy. Muutama euro liikenee jopa käytännön tekoihin; tosin vähemmän kuin lobbaamis- ja kokousmatkailuun.

Edunvalvonnan ykköskysymys lienee, miten nopeasti työpaikat häipyvät Suomesta. Tämän ohella pohditaan, mitä vaikutuksia globaalisaatiolla on suomalaisten aineellisiin perusetuihin, kuten palkkoihin, veroihin, hintoihin, sosiaaliturvaan ja uusien työpaikkojen syntymiseen.

Maailman talouskasvun painopiste on siirtynyt USA:sta ja EU:sta Aasiaan. Kiina luo tänä vuonna maailmaan enemmän vaurautta kuin mikään muu valtio. Jos Intia onnistuu pitämään kasvuvauhtinsa, se nousee ainakin hetkeksi aikaa vaurauden luojien järjestyslistalla kolmanneksi Kiinan ja USA:n jälkeen. Aasian kaksi jättivaltiota ovat tulevaisuudessa Suomen taloudelle aina vain tärkeämpiä.

Suomen epäonneksi kumpikaan ei tarvitse Suomea poliittisena näyteikkunana hyvistä naapurisuhteista kuten aikoinaan Neuvostoliitto. Eivät ne juuri tarvitse Suomea ja sen yrityksiä taloudellisestikaan. Suomi sen sijaan tarvitsee erityisesti Kiinaa, joka on 10 tärkeimmän kauppakumppanin joukossa. Intian tuonti Suomeen oli vuonna 2005 vain 5 % Kiinan tuonnista ja vienti vain viidennes viennistä Kiinaan.

Suomen tavarakaupan rakenne näiden kahden maan kanssa on niin ikään erilainen. Vienti Kiinaan oli arvoltaan vain puolet Kiinan tuonnista. Tärkein tuontitavaroiden ryhmä olivat koneet ja laitteet. Yleistäen ilmaistuna: Kun kehittyneistä teollisuusmaista on erityisesti kuluneen kymmenvuotiskauden työpaikkoja viety Kiinaan, nyt pitäisi keksiä, minne voitaisiin viedä jotakin, jotta voitaisiin ostaa lopputuotteita takaisin?

Yhden vastauksen tarjoavat Kiinaakin kehittymättömämmät maat, esimerkiksi Intia. Sinne meni vuonna 2005 koneita ja laitteita kymmenen kertaa enemmän kuin niitä tuotiin. Mutta.. mutta. Suunta muuttuu sitä mukaa kuin suomalaista alkuperää olevat yritykset, kuten Nokia ja sen jotkut alihankkijat saavat toiminnot käyntiin. Selvästi odotettavissa oleva kehitys on jo nähtävissä bioteknologian ydinalueella, lääketeollisuudessa. Intiasta tuotiin lääkkeitä lähes satakertaisesti verrattuna sinne vietyjen lääkkeiden arvoon.. Toistaiseksi lääkkeet ehkä maksettiin viemällä esimerkiksi joitakin vielä Suomessa valmistettavia kalliita kännyköitä Intian eliitille. Muutamassa vuodessa tieto- ja teletekniikan tuotteiden kauppa muuttuu tuontiylijäämäiseksi, kuten Kiinan kaupasta voi päätellä. Toinen ehto Intian kaupan lisääntymiselle on se, että maan kilpailukyky paranee.

Kiina jyrää, Intia kiehuu yli

Intian tärkein kilpailijamaa Kiina on lähes kaksi kertaa "vauraampi", jos mittarina käytetään henkeä kohti laskettua bruttokansatuloa. Väkeä on pari sataa miljoonaa enemmän Väkimäärästään ja erittäin voimakkaasta talouskasvustaan johtuen Kiina tuottaakin maailmaan enemmän vaurautta kuin mikään muu valtio. Enemmän kuin USA, Japani ja paljon enemmän kuin vanhan EU:n kasvun veturiksi ajoittain mainittu Saksa.

Intia on selvästi jäljessä kansantalouden kokonaistuottavuudessa samoin kuin työn, pääoman ja muiden tuotannontekijöiden tuottavuudessa. Kiinan kaksinkertainen "vauraus" ja korkeampi tuottavuus ovat keskeisesti syntyneet investoinneilla raskaaseen teollisuuteen ja infrastruktuuriin, mm. koulutukseen. Intian väestöstä maataloudesta saa toimeentulonsa 57 %. Kiinassa osuus on 47 %. Kolme vuosikymmentä sitten molemmat olivat samalla viivalla, 70 % työskenteli maataloudessa.

Sitä mukaa kuin Intia purkaa julkista sektoriaan, sillä on aina vain vähemmän varaa kehittää näitä talouskasvun perustekijöitä. Budjetti on jo nyt pahasti alijäämäinen ja ulkomainen velka melkoinen. Voimakkaasti kasvaneen , vaikkakin koko talouden kannalta edelleen pienen it-sektorin ongelmana on pula osaavasta työvoimasta. Se syö kilpailukykyä. Samalla se imee parhaat insinöörit raskaasta teollisuudesta ja infrastruktuurin kehittämisestä.

Kiinan maksutase ja budjetti sen sijaan ovat ylijäämäisiä. Valtion sääntely hillitsee hintojen nousua ylikuumenevilla sektoreilla ja ohjaa koulutettua työvoimaa myös it-sektoria vähemmän seksikkäille aloille kuten energian tuotantoon, koulutukseen ja terveydenhuoltoon; siis talouskasvun ja hyvinvoinnin kehittämisen kannalta välttämättömään infrastruktuuriin. Näin myös raskas teollisuus kehittyy.

Merkittävät ennustelaitokset ja mm. arvostettu The Economist -lehti ovat varsin vakuuttuneita siitä, että Intiassa voimakas kasvu jatkuu nykyisellä korkealla tasolla enintään kuluvan vuoden, jonka jälkeen se hiipuu. Jotkut harvat talousasiantuntijat kiistävät ennusteen vedoten siihen, että Intiaan eivät päde länsimaisen taloustieteen käyttämät mallit, koska maan väestö on niin nuorta ja koska niin suuri osa työvoimasta ei ylipäätään ole virallisilla työmarkkinoilla. Perustelussa on paljon totta. Laajalevikkisen India Today -lehden mukaan 20 % bruttokansantuotteesta syntyy lain kieltämän lapsityövoiman työllä.

Puoluediktatuuri vastaan kastijärjestelmä.

Kiinassa kehityksen vastavoimaksi voi muodostua sama mikä nujersi Neuvostoliiton. Hierarkkisen yksipuoluediktatuurin oloissa vastarintaan saattavat nousta yhtäältä parhaiten koulutetut, toisaalta ne maaseudun ihmiset, jotka eivät hyödy kasvusta. Suomen politiikan ja talouden eliitti tekee yhteistyötä diktatuurin kanssa yhtä estottomasti kuin aikaan Neuvostodiktatuurin kanssa.

Intiassa Kongressipuolueen johtama hallitus on vallassa kommunistien tuella. Tämä riippuvuus suojelee maan palkkatyöläisiä edes hiukan, koska se estää toteuttamasta niitä uusliberaaleja uudistuksia, joita ulkomaiset investoijat ja myös kansalliset suuryitykset vaativat. Lakisääteinen irtisanomissuoja on yhä tiukempi kuin esimerkiksi Suomessa.

Kastijärjestelmä on paljon hankalampi talouskehitystä jäykistävä tekijä kuin työlainsäädäntö. Järjestelmä on lailla kielletty, mutta lakia valvotaan vieläkin heikommin kuin työlakeja. En noin vain ryhtyisi arvioimaan, kumpi on talouskehityksen kannalta hankalampi rajoite, Kiinan yksipuoluejärjestelmä vai Intian vuosituhansia vanhat kulttuuriset traditiot.

Pötypuheita keskiluokasta

Kummankin maan tulonjaosta on mahdoton saada ajan tasalla olevaa tietoa mm. siksi, että niin suuri osa väestöstä on virallisen talouden ulkopuolella. Intiasta olen kuitenkin tutkimusteni tässä vaiheessa kaivanut esiin joitakin tietoja.

Lännen joukkotiedotusvälineissä on viime aikoina paljon kirjoitettu nopeasti kasvavasta Intian keskiluokasta. Useimmiten esitetyt luvut ovat tuulesta temmattuja. Esimerkiksi Hesari väitti vuoden alussa keskiluokan kooksi 300 miljoonaa henkeä. No, jos väestön jakaa kolmeen yhtä suureen osaan, kukin on kooltaan vajaat 300 miljoonaa.. Tosin tällä laskutavalla yksikään "keskiluokkaan" lasketuista ei ole edes minimipalkan piirissä.

Maassa oli vuonna 2004 7 miljoonaa muodollisesti korkeakoulututkinnon suorittanutta. Uusia insinöörejä valmistuu vuosittain neljännesmiljoona. Joidenkin korkeakoulujen tutkinnot eivät kelpaisi Suomen ammattikorkeakouluissa. Muutamat ovat kehittyvän maailman osan huippua. Jos haluaa käyttää keskiluokka -käsitettä, nämä 7 miljoonaa eli noin 1/57 työvoimasta voisi lukea siihen. Ryhmän keskitulot ja kulutustaso olisivat suurin piirtein samaa tasoa kuin Suomen työttömillä. Vertailu riittänee osoittamaan, että länsimaisen työelämäkeskustelun käsitteet sopivat huonosti kuvaamaan Intian ja Kiinan todellisuutta

Jättien kilpailu ja Suomen palkkatyöläiset

Molemmat maat ovat niin suuria, että vain suursota tai luonnonkatastrofi voivat estää vauraimman väestönosan ostovoiman kasvua. Kuluvan vuoden jollakin neljänneksellä Intia saattaa tilapäisesti kasvaa Kiinaa nopeammin. Kvartaalitalouden sisäistäneet yritysten ja Sitran johtajat sekä taloustoimittajat saavat tästä vielä yhden piristeen Intia -huumaansa. Tuotantotyön siirtämistä Intiaan jatketaan median tukemaa muotia seuraten. Tutkimus- ja tuotekehitys seuraavat perässä kuten voi päätellä viimeisimmästä Nokiaa koskeneesta uutisesta.

SAK joutui jo 70- ja 80-luvuilla kohtamaan globalisaation, kun TEVANAKE -teollisuus siirsi tuotantoaan halvan työvoiman maihin. Aivan viime vuosina ovat Akava ja STTK havahtuneet siihen, että Suomesta eivät lähde vain työntekijätyöpaikat. Nokian osuus 10 suurimman teollisuusyrityksen yhteenlasketuista tutkimus- ja tuotekehitysmenoista on viimeisten kolmen vuoden aikana on ollut yli 90 %. Sitä mukaa kuin Nokia lähtee, katoaa Suomesta myös tutkimus- ja tuotekehitys.

Kaikki ay-keskusjärjestöt ja niiden liitot näyttävät globalisaation edetessä olevan pihalla kuin lumiukko. Ne havahtuvat, kun tieto yt-neuvottelujen alkamisesta kantautuu toimistoon. Tässä vaiheessa on pelimerkit jo menetetty..

Liittojen ja keskusjärjestöjen edustajat ovat aktiivisia niin kauan kuin mediakin. He käyvät julkisuudelle vakuuttamassa ay-liikkeen edellyttävän kunkin maan lakien ja sopimusten noudattamista. Viimeksi kuulin televisiossa tämän fraasin, kun työmarkkinajärjestöjen edustajat keskustelivat televisiossa Perloksen Suomen toimintojen hautaamisesta..

Käytännöstä Intiassa kertoo Matias Möttölän viime vuonna julkaistu kirja:

"Vuokratyöllä on Intiassa huono maine, joka juontuu brittihallinnon teettämistä tilapäistöistä. Intian itsenäistyttyä maahan tuli kattava työlainsäädäntö, jossa normina oli vakituinen, elinikäinen työpaikka……
Tamil Nadussa ei pykälää Intian teollisuusliiton ICC:n mukaan enää noudateta, vaikka se onkin kirjattu lakiin." (s. 99).

Lakia on viime vuosina lievennetty mm. Nokian kaltaisten maata kolonisoivien yritysten vaatimuksesta. Mutta se on edelleen voimassa. Niinpä Nokia ja sen alihankkijat menevät Tamil Naduun. Paikallisten asukkaiden vastarinta murrettiin Nokian antamin katteettomin lupauksin sekä yhteistoimin paikallisten viranomaisten ja poliisien kanssa. 300 mielenosoittajaa pidätettiin.

Kuuluu varmaankin ay-liikkeen omaksumaan kilpailukykyajatteluun, että suomalainen ay-liike vaikenee tällaisista tapauksista. Onhan Nokialla sentään vielä yli 20 000 palkkatyöläistä ja pääkonttori Suomessa. Luvassa on Siemensin kanssa perustettavan yhteisyrityksen pääkonttori, kunhan saksalaiskumppani saa selvitettyä yhteistyötä jarruttaneen lahjontaskandaalin. Kun pääkonttori tulee, yt-neuvottelut alkavat ja työpaikkoja lähtee. Onkohan ay-liike tältä osin jo vaatinut yt-neuvottelujen aloittamista?

Kimmo Kevätsalo
työelämän, ay-liikkeen ja kapitalismin tutkija