Mobiiliklusterin alasajo on ay-toiminnan umpiperä

Aamulehti 19.4.2007

Suomen mobiiliklusteria eli lähinnä kännykkäteollisuutta, tietoliikennettä ja niiden varassa toimivia palveluja on nyt ajettu alas eli ulos vuosituhannen alusta lähtien. Kännyköiden tuotannossa on henkilöstön määrä vähentynyt yli 10 %, työntekijäryhmään kuuluvien määrä yli 25 %. Tietoliikennesektorilla henkilöstö on vähentynyt niin ikään kymmenesosalla. Klusterin palvelujen henkilöstömäärien kehitystä ei voi suoraan jäljittää saatavilla olevista tilastoista. Viime vuosina julkisuuskynnyksen ylittäneet uutiset antavat kuitenkin aiheen olettaa, että työllistämiskäänne on tapahtunut tai juuri tapahtumassa. Kun saman aikaan kaikkien palkansaajien määrä on hieman kasvanut, voidaan Suomen mobiiliklusteria pitää palkansaajien ja heidän järjestöjensä näkökulmasta auringonlaskun alana.

Yritykset ja kansantalous hyötyvät

Yritysten ja niiden järjestöjen perspektiivistä ilmiö näyttää erilaiselta. Ovathan yritykset onnistuneet siirtämään toimintojaan Suomesta suurille ja nopeasti kasvaville markkinoille; alueille, joista monilla työvoiman hinta on merkittävän halpa, vaikka hinta/laatu -suhde ei aina kovin edullinen olekaan.

Nokia on ollut klusterin ydinyritys. Sitä ei tietenkään ole perusteltua vaatia toimistaan vastuuseen jossakin maassa olevalle henkilöstölleen tai jollekin valtiolle, vaan globaalisti rahaa kerääville omistajilleen. Onnistunut töiden siirtäminen maasta toiseen, esimerkiksi Suomen mobiiliklusterin alasajo merkitsee johdolle palkitsemisen arvoista meriittiä, kuten globaalien yritysten johdolle yleensäkin.

Kansantaloudelle ja siitä vastuuta kantavalle valtiolle kehitys ei ole yhtä selvästi myönteinen. Klusterista tuli 1990-luvun aikana vientiteollisuuden veturi. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden osuus viennistä koki hyppäyksenomaisen nousun 1990-luvulla, 11 prosentista 31 prosenttiin. Pääasiallinen selitys oli Nokian ja sen alihankkijoiden menestystarina. Vuosituhannen vaihteessa toimialan osuus viennistä oli jopa suurempi kuin koko muun teknologiateollisuuden.

Vapaata pudotusta

Huipulta on tultu alas yli 10 prosenttiyksikköä. Pudotus on hurjempaa kuin metsäteollisuudessa edellisellä vuosikymmenellä. Koska kokonaisvienti on kasvanut ja valuuttavaranto vahva, klusterin alasajo ei aiheuta ainakaan toistaiseksi pulmia kauppataseeseen.

Vienti on itse asiassa rakenteellisesti nyt hyvässä mallissa, kun Nokia-riippuvuus on ratkaisevasti vähentynyt. Suomella on neljä tasavahvaa vientialaa: metsä-, elektroniikka- , muu teknologia- ja kemian teollisuus. Jos pulmia haluaa osoittaa, niistä tärkein on se, että vientituotteiden kilohinta on edelleen alhainen verrattuna kilpailijamaiden vientiin. Teräksen, paperin, risteilijöiden ja paperikoneiden viennillä on vaikea pärjätä sellaisten maiden kanssa, joissa raaka-aine ja työvoimakustannukset ovat merkittävästi alhaisemmat kuin Suomessa.

Kiina on mitä havainnollisin esimerkki. Ns. länsimaat, Suomi niiden joukossa alkoivat siirtää tuotantoa sinne 1990-luvun alkupuolella. Nyt sieltä on ostettava lopputuotteita takaisin. Muun muassa puhelin- ja radiolaitteita tuotiin Kiinasta Suomeen vuonna 2005 jo arvoltaan kaksinkertainen määrä vientiin verrattuna. Tuotannon siirtämisen jälkeen vuorossa ovat arvoketjun muut osat. Kun Nokia hiljakseen lähtee Suomesta, lähtee myös keskeinen osa teollisuuden tutkimusta ja tuotekehitystä.

Talouskasvun kannalta sen sijaan saattaa olla kyse vakavasti otettavasta, vielä tosin heikosta signaalista. Vuoden 2007 kahden ensimmäisen kuukauden tiedot viittaavat siihen, että teollisuustuotanto kokonaisuudessaan on kääntynyt laskuun, jota esimerkiksi talouden ennustelaitokset ovat odottaneet noin vuotta myöhemmin. Eniten on laskenut vuoden 2006 helmikuusta tämän vuoden helmikuuhun elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistus, 8 %. Vapaa pudotus jatkuu

Vaihtoehdoton ay-liike

Klusterin alasajo merkitsee töiden ulosliputtamista. Se on ilmeinen haaste ay-liikkeelle. Ensin ryhdyttiin siirtämään ulkomaille tuotannon työntekijöiden tehtäviä. Niissä työskentelee nyt yli 4000 henkeä vähemmän kuin vuosituhannen alussa. Heitä edustava ammattiliitto, Metallityöväen liito ei ole kyennyt muuhun kuin ilmaisemaan vaisun vastalauseen.

Nyt ovat vuoroon tulleet toimihenkilöiden työt. Nokia -yhtiön käynnistämä tutkimus- ja tuotekehityshenkilöstön vähentäminen mm. Suomessa sekä pian alkava verkostotuotannon henkilöstön vähentäminen ei ole vain jäävuoren huippu. Nokia on vielä toistaiseksi Suomessa jäävuori, joka tosin sulaa yhtä kovaa vauhtia kuin napajäätiköt globaalin ilmastonmuutoksen seurauksena. Toimihenkilöiden järjestöt ovat olleet yhtä avuttomia kuin Metalliliittokin. Järjestöt eivät ehtineet edes mukaan toimihenkilöiden mielenosoitukseen Oulussa ja Tampereella. Helsingissä vastaava aie lässähti ehkä siksi, että järjestöjen keskustoimistot ovat liian lähellä.

Mobiiliklusterissa toimihenkilöiden edunvalvontaa hoitavat STTKlainen Toimihenkilöunioni ja Akavan YTN -neuvottelujärjestö. Näistä Toimihenkilöunionilla on saman tason turvan takaavat sopimukset kuin Metalliliitollakin. Sen sijaan akavalaiset neuvottelijat ja järjestöt vasta totuttelevat ay-liikkeen perinteiseen sopimustoimintaan.

Järjestöjen yhteinen pulma on, että tällaisessa työvoiman vähentämisen tilanteessa sopimuksista ja omaksutuista käytännöistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Työsuhdetta ne eivät turvaa, mutta vaikeuttavat ratkaisevasti järjestöjen nopeaa ja tehokasta vastarintaa sikäli kuin niiden johdossa sellaista mahdollisuutta edes vakavasti punnittaisiin.

Taustalla on lisäksi lähes kolme vuosikymmentä, jonka aikana ay-liike on laiminlyönyt YT -sopimusten valvonnan kehittämisen ja tottunut ymmärtämään koko järjestelmän vain irtisanomismenettelyksi, jossa aloite on irtisanovalla osapuolella eli työnantajalla. Niinpä ay-liike astuu YT-neuvotteluareenalle lain ja sopimusten kirjaimenkin mukaan aivan liian myöhään. Toimihenkilöunioni on tosin kuluneen vuoden aikana tuoreen puheenjohtajansa johdolla etsinyt aiempaa tiukempaa tulkintaa. Tuloksena on ollut toistaiseksi kohtuullisesti julkisuutta, mutta vähän konkreettisia tuloksia.

Juuri nyt toimihenkilöitä edustavien järjestöjen johtajien aikaa näyttää sitä paitsi vievän taistelu potentiaalisten jäsenten sieluista ja Akavassa myös puheenjohtajan paikasta siinä määrin, ettei voimia yritystason edunvalvontaan liikene aiempaa enempää, vaikka syytä ehkä olisikin.

Mobiiliklusterin alas- ja ulosajon keskeisiä taustatekijöitä ovat globalisaatio, kvartaalitalous ja neoliberalismi maailman taloutta hallitsevan eliitin ideologiana. Viime vuodet ovat tarjonneet osviittaa siitä, miten Suomen ay-liike, suhteellisesti yksi maailman vahvimmista, niiden kanssa nykykäytäntöjään soveltaen pärjää. Ei kovin hyvin, kuten ei ay-liike oikein missään maailman kolkassa. Kyseessä on niin suuri muutos työmarkkinoilla, etteivät vakiintuneet toimintamallit ja perinteinen edunvalvontaretoriikka taida vakuuttaa juuri ketään.

Kimmo Kevätsalo
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka tutkii työsuhteiden ja työelämän suhteiden kehitystä globalisoituvassa maailmassa.