Vaihtoehtoinen näkökulma eläkekeskusteluun

Työelämätutkija Kimmo Kevätsalo kritisoi Suomessa vellovaa eläkekeskustelua mielettömäksi MTV:n "Huomenta Suomi" -ohjelmassa 12.3.09.

- Keskustelu paljastaa selvästi, että sekä politiikan että työmarkkinoiden johtajat ovat auttamattomasti ajastaan jäljessä, jos ongelmaa katsoo työelämän tutkijan näkökulmasta. Meidän työelämämme kehityksen kannalta ei ole ollenkaan tärkeää , saadaanko ihmiset pidettyä pakolla tai suostuttelemalla vuoden tai kaksi kauemmin töissä vai ei.

Kevätsalon mukaan eläkeiän noston sijaan pitäisi puuttua nuorten suureen työttömyyteen ja pätkätöihin. Suuri osa nuorista valmistuu joko kortistoon tai joutuu odottamaan vuosia omaa koulutusalaansa vastaavaa työtä. Yhä useammat pitkän koulutuksen saaneetkin jäävät roikkumaan pätkä- ja silpputöihin koko työuransa ajaksi.

Miten eläkeikärajan alentaminen rahoitettaisiin?

- Jos me saamme pidennettyä esimerkiksi vuodella eläkeikää, niin se merkitsee, että noin 40 000-50 000 nuorta joutuu vuoden pidempään odottamaan ennen kuin he edes pääsevät aloittamaan työuraansa, sanoin haastattelussa.

- Se merkitsee myös sitä, että työelämässä pidetään kauemmin ihmisiä, jotka elävät jo mennyttä aikaa. Eläkekeskustelu osoittaa, etteivät ministerit ja työmarkkinajohtajat ole vieläkään oppineet, että elämme globaalissa maailmassa. Kiinnostavaa eläkekeskustelussa onkin se, että kaikki osapuolet ovat sitä mieltä, että nyt on saavutettu hieno ratkaisu.

Painotin, että eläkeikää pitäisi paremminkin tehdä nykyistä joustavammaksi.

Olen sitä mieltä, että eläkevapauksia pitäisi nykyisestä ratkaisevasti lisätä esimerkiksi pudottamalla eläkeiän alarajaa niin, että väsyneet ja loppuun kuluneet pääsisivät eläkkeelle. Ne, jotka jaksavat, voisivat tietysti jatkaa työelämässä miten pitkään tahansa. Niin he voivat nytkin. Se, että yritetään pakolla tai houkuttelemalla saada ihmiset jatkamaan työssä oloa, on eräänlaista pakkovaltaa, joka perustuu väärään analyysiin työelämän tulevaisuudesta.

Minulta kysyttiin haastattelun jälkeen erityisesti tarkennusta siihen, miten eläkeikärajan pudottaminen esimerkiksi 55 vuoteen rahoitettaisiin. Vastaan muistuttamalla, että on taloudellisesti ja sosiaalisesti erittäin kallista, kun

1. hyvinäkin aikoina lähes 40 000 alle 30-vuotiasta on työttömyyskortistossa,
2. laman aikana nuorten työttömyys kasvaa kaikkein nopeimmin ja heillä ei ole mahdollisuuksia päästä esimerkiksi "eläkeputkeen" (edellisen laman aikana, vuonna 1993, työttömänä oli 160 000 alle 30 -vuotiasta),
3. monet pitkän koulutuksen saaneetkin joutuvat olemaan työttöminä ja silpputöissä useita vuosia (viime vuosina tähän ryhmään kuuluvia on ollut työttömänä noin 40 000 ja heidän työllistymisensä on ollut kaikkein hitainta,
4. määräaikaisissa työsuhteissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut 250 000 - 330 000 henkeä (heillä ei ole kovin suurta motivaatiota kehittää työorganisaatioita, eikä edes tehdä suunnitelmia omasta tulevaisuudestaan),
5. määräaikaisuus kohdistuu erityisesti nuoriin (vuonna 2008 määräaikaisessa työsuhteessa oli joka kolmas alle 24-vuotias ja joka viides alle 34-vuotias palkansaaja).

Tietysti lyhyellä aikavälillä tulee valtiolle edulliseksi pakottaa ikääntyneet jatkamaan työelämässä, koska heidän palkkatasonsa on korkeampi ja tästä syystä myös verotuotot ovat korkeammat. Nuorten työttömyyden kustannukset ylittävät kuitenkin erittäin nopeasti näin saadut säästöt. Olisi suotavaa, jos pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen samoin kuin SAK:n puheenjohtaja Ihalainen, STTK:n puheenjohtaja Mäenpää ja Akavan puheenjohtaja Viljanen edes hetken ajan miettisivät, mitä maksaa rahassa ja sosiaalisessa turvallisuudessa se, että huomattavan suuri osa nykynuorista ei koskaan pääse kokeilemaan, miltä tuntuu työskennellä ns. pysyvässä työsuhteessa

Kimmo Kevätsalo 15.3.09