Vapaasti eläkkeelle

Katso video haastattelusta:
"Tutkija ehdottaa työajan lyhentämistä (12.8.09) ".

(Haastattelu löytyy myös "huomenta suomi" arkistosta kyseisen päivämäärän kohdalla)

MTV-3:n Huomenta Suomi haastattelussa 12.8. otin punnitun riskin. Minulle oli etukäteen kerrottu, että haastattelussa käsitellään edessä olevan työehtosopimuskierroksen vaihtoehtoja ja että jälkeeni haastatellaan SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyä.

Tiesin, ettei mikään estä työttömyyden lisääntymistä vielä ainakin vuoden ajan. Tämän vuoden kesäkuussa työttömiä 255 000. Se oli 60 000 (31 %) enemmän kuin vuosi sitten. Tämän lisäksi noin 40 000 oli vetäytynyt työmarkkinoilta jäämällä eläkkeelle tai hoitamaan lapsia, keskittymällä opiskeluun yms. Työllisiä oli siis 100 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Tässä tilanteessa ay-liikkeen valinta voisi olla keskittyä työpaikkojen turvaamiseen tai nimellispalkkojen korotusten turvaamiseen niille, jotka vielä ovat töissä. Sen johdolla, johdon asiantuntijoilla ja ay-liikettä lähellä olevilla tutkijoilla on vuosikymmenten perinne ajatella, että palkankorotukset ovat ensisijainen (ellei suorastaan ainoa) todellinen etu.

Halusin haastattelussa mahdollisimman selvästi sanoa, että tässä taloudellisessa tilanteessa ajattelua olisi ehkä syytä harkita uudelleen asioiden tärkeysjärjestys. Voisi olla hyvä muistaa, että palkkaa maksetaan työssäoloajalta. Sen sijaan työajan lyhennys on luonteeltaan pysyvämpi etu. Ei tietenkään täysin turvattu, kuten ei mikään kapitalismissa.

Työnantaja ovat lyhentäneet työssä olevien työaikoja viime lamasta lähtien siten, että osa-aikatyöt ovat lisääntyneet suhteellisesti enemmän kuin kokoaikaiset. Pieni poikkeus on aivan viimeisin noususuhdanteen jakso 2006-2007, jolloin osa-aikaisista jotka pääsivät kokoaikatyöhön.

Nyt kun taantumaa on eletty vuoden verran ja lamaa puoli vuotta työnantajat ovat lyhentäneet työaikoja rankasti. Elinikäistä ja vuosittaista työaikaa ovat lyhentäneet edellä mainitut työttömyys ja ansiotyöstä pois siirtyminen. Vuosittaista työaikaa ovat lyhentäneet erityisesti lomautukset. Lomautettujen määrä kymmenkertaistui vuodessa ( 2008/ II neljännes - 2009/II neljännes). Päivittäin lehdissä kerrotaan uusista lomautuksista.

Tässä tilanteessa voi tietysti edelleen tavoitella nimellispalkkojen korotuksia niille, jotka vielä ovat töissä. Pääosa heistä elää aineellisesti turvattua elämää. Nekin, joiden palkat ovat pienet (esim. kuukausipalkka kotitaloudelle 1 800 + 1 500 = 3 300), ovat joutuneet sopeuttamaan kulutuksensa tuloihin.

Toistaiseksi ansiotyössä olevista vaikeimmassa asemassa ovat pienituloiset yksinhuoltajat, jotka joutuvat jatkuvasti miettimään, mikä on välttämätöntä ja mistä voidaan tinkiä. Pieni vähemmistö eri tuloryhmissä on sotkenut itsensä niin pahasti kulutusluottoihin, että laman aikana elämältä uhkaa pudota pohja, jos työpaikka (tai molemmat työpaikat) menevät

"Turvatussa" asemassa olevat ovat edelleen palkkatyöläisten enemmistö. Heillä on erityisen vahva asema ay-liikkeen ydinjoukoissa ja ay-liikkeen johtotehtävissä. Kun kuuntelin 12.8. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyn, Akavan puheenjohtaja Matti Viljasen ja STTK:n puheenjohtan Mikko Mäenpään näkemyksiä television haastattelussa, linja on edelleen entinen. Tärkein asia on lisää nimellispalkkaa, vaikka vain 0,5 - 0,8 %. Nollalinjalla ei sopimuksia synny, he toistivat.

Tässä mietityttää erityisesti kaksi asiaa. Yksi on se, ovatko työnajat nyt ylipäätään kiinnostuneita tekemään työehtosopimuksia. Sopimukseton tila aiheuttaa rauhattomuutta työmarkkinoilla, mutta se tarjoaa tilaisuuden myös laskea palkkoja yksipuolisilla päätöksillä.

Toinen on työaika, johon päätin television tarjoaman lyhyen haastattelun aikana keskittyä. Jos kyetään sopimaan työajan lyhennyksistä muodossa tai toisessa, saavutetaan pysyvämpi etu kuin sopimalla palkankorotuksista. Laman aikana työajan lyhentämisellä olisi todennäköisesti jonkinlainen vaikutus myös siihen, kuinka moni saa pitää nykyisen työsuhteensa. Edellisen kansainvälisen taantuman aikana työaikoja lyhennettiin mm. Saksan autoteollisuudessa ja Ranskassa yleisesti. Ekonomistit kiistelevät näiden työajan lyhennysten työllisyysvaikutusten suuruudesta, mutta ovat yhtä mieltä siitä, että myönteisiä työllisyysvaikutuksia oli.

Työelämätutkimusten perusteella tiesin, että palkkatyöläiset asettavat työajan lyhennyksissä etusijalle loman pidentämisen. Poikkeus ovat pienten lasten äidit, joille tärkein on päivittäisen työajan lyhentäminen. Yli 45-vuotiaat, fyysisesti tai henkisesti kuluttavia töitä tekevät, pitävät tärkeänä sitä, että pääsevät eläkkeelle mahdollisimman varhain.

Niinpä tarjosin keskusteltavaksi kaksi työajan lyhentämisen muotoa: 1) lomien pidentäminen esim. 10 päivällä vuodessa ja 2) mahdollisuus lähteä eläkkeelle silloin, kun se itselle sopii käyttäen hyväksi sitä eläkettä, joka on karttunut.

Tiesin, että nämä työajan lyhentämisen muodot hyödyttävät erityisen paljon kaikkein pienituloisimpia palkkatyöläisryhmiä ja he haluavat niitä eniten. Mitä suurempi on ansiotaso, sitä todennäköisempää on, että lomaoikeudet ja eläkkeelle siirtymisen mahdollisuudet ovat keskimääräistä paremmat.

Työehtosopimusneuvottelut ovat kauppaa, jossa neuvotellaan ennen muuta työssäoloajoista ja siltä ajalta maksettavasta palkasta. Koska olen sellaisessa asemassa ja elämäntilanteessa, ettei minun tarvitse miettiä, mitä erilaiset hyväosaiset ryhmät ajattelevat sanomisistani, päätin myös muistuttaa, että hinta pysyvistä työajan lyhentämiseen liittyvistä eduista voisi olla jopa nimellispalkan tilapäinen alentaminen siltä etuoikeutetulta ryhmältä, joka on vielä työsuhteessa.

Tiesin sohaisevani ampiaispesään. Aika paljon tässä on parin päivän aikana joutunut herhiläisiä hätistelemään mielestään. Yllättävän paljon on kuitenkin ollut myös ymmärtämystä.